Nuolenpääkirjoitusmerkki Tu

Se on yksi merkki, ei yksi kiinteä sana.

𒌅 voi merkitä tavua tu (suunnilleen t-äännettä ja sitä seuraavaa u-äännettä), kokonaista sanaa — logogrammia — tai liittyä toiseen merkkiin. Merkkiluetteloissa mainitaan myös lukutapoja kuten tud, tur₅, tum₁₂ ja ṭu₂; alaindeksit erottavat merkkiin liittyviä eri lukutapoja.

Nuolenpääkirjoitus kehittyi savitauluille tehtävistä merkinnöistä neljännen vuosituhannen lopulla eaa.; vanhimmissa säilyneissä tauluissa kirjattiin pääasiassa tavaroita ja työtä.

Miksi nuolenpääkirjoituksen TU kirjoitetaan isoilla kirjaimilla?

Isoilla kirjaimilla kirjoitettu TU nimeää merkin; pieni tu kertoo lukutavan.

Translitteraatiossa nuolenpääkirjoituksen merkit esitetään latinalaisin kirjaimin. Isot kirjaimet nimeävät merkin tai logogrammin; pienet kirjaimet merkitsevät tekstikohdan tavulukutapaa. Vanhaheettiläisessä kirjoitusasussa TU saattoi merkitä päätettä, joka myöhemmin kirjoitettiin yleensä DU; kyse oli tietyn aikakauden kirjoitustavasta.

TU-TA-TI on tavusarja kirjoittajien alkeisharjoituksessa; TU.MUŠEN on sumerilainen merkkisarja, jolla merkitään akkadinkielistä sanaa ”kyyhkynen” Gilgamešin tulvakertomuksessa.