Korean tavu 븈

Se on yhteen lohkoon kirjoitettu äänneyksikkö. Hangulissa konsonantit ja vokaalit yhdistetään tavukohtaisiksi lohkoiksi. 븈-merkissä ㅂ aloittaa lohkon, ㅠ on sen alle sijoittuva vokaali ja ㅋ päättää tavun alareunassa.

Miten hangul syntyi?

Hangul suunniteltiin vuonna 1443 ja otettiin virallisesti käyttöön vuonna 1446. Kuningas Sejongin hovissa aakkosto sai nimen 훈민정음, joka käännetään tavallisesti ”oikeiksi äänteiksi kansan opettamiseksi”; tarkoituksena oli auttaa ihmisiä kirjoittamaan puhuttua koreaa.

Suunnittelijat hyödynsivät kiinalaista fonologiaa eli perinnettä, jossa tavut jaetaan äänten osiin, ja kuvasivat korean tavun alkukonsonanttina, vokaalina ja loppukonsonanttina. Hangulin kirjaimet edustavat ääniä, mutta ne ryhmitellään tavukohtaisiksi lohkoiksi. Varhaisia käyttökohteita olivat aapiskirjat, käytännön oppaat, kungfutselaisuutta ja buddhalaisuutta käsittelevien teosten käännökset sekä kirjallisuus. Hangulilla merkittiin myös kiinalaisten kirjoitusmerkkien korealaisia lukutapoja. Vuoden 1894 säädös määräsi korean kielen lakien ja virallisten määräysten pohjaksi ja salli rinnalle kiinankielisen käännöksen.