Hangul-tavu 뙨

Se on yksi korealainen tavu; sana antaa sille merkityksen.

Hangul-tavu 뙨 koostuu merkeistä ᄄ (alkukonsonantti), ᅬ (vokaali) ja ᆫ (loppukonsonantti). Ne ovat Hangulin kirjaimia eli jamoja. Korean kaksijärjestelmän näppäimistöllä (Dubeolsik) Shift+E, H, L ja sitten S muodostavat tavumerkin.

Sanan 못된 ääntämisohjeessa annetaan muoto [몯뙨]. Tässä 뙨 edustaa lausuttua toista tavua; sanan kirjoitusasu on silti 못된.

Mistä Hangul on peräisin?

Hangul luotiin Koreassa 1400-luvulla.

Vuoden 1443 lopun hoviin liittyvässä merkinnässä kerrotaan, että kuningas Sejong loi kirjaimia arkisen koreankielen kirjoittamiseen. Vuonna 1446 seurasi Hunminjeongeum, kirja, joka selitti uutta kirjoitusjärjestelmää esimerkkien avulla.

Hangulin avulla koreaa voitiin kirjoittaa turvautumatta kiinalaisiin merkkeihin ja kirjalliseen kiinaan, jotka sopivat huonosti koreaan ja joita oli vaikea oppia ilman eliittikoulutusta. Aiemmin kiinalaisia merkkejä mukautettiin eri tehtäviin: Hyangchal merkitsi koreankielistä puhetta, Gugyeol lisäsi lukuvihjeitä kiinalaisiin teksteihin ja Idu mukautti merkkejä korean kirjoittamiseen. Hangulin konsonantti- ja vokaalikirjaimet, joita kutsutaan jamoiksi, kootaan tavublokeiksi. Osa eliitistä väheksyi kirjoitusjärjestelmää; naiset käyttivät sitä kirjeissä ja suosituissa kirjoissa. Sitä käytettiin myös buddhalaisissa julkaisuissa ja myöhemmin virallisissa asiakirjoissa.