Lineaarisen B:n ideogrammi B184

Käsittele B184:ää luettelomerkintänä, älä esineen nimenä.

Unicode antaa ideogrammeille merkitystä kuvaavan nimen, kun niiden esittämästä asiasta ollaan yleisesti samaa mieltä. Vuonna 2026 luettelossa on yhä vain tämän merkin numero B184.

Jokin editio voi ehdottaa tiettyä esinettä savitaulun asiayhteyden perusteella, mutta merkin ääriviiva ei yksin tunnista ihmistä, eläintä, astiaa tai hyödykettä.

Miksi lineaarisessa B:ssä käytettiin ideogrammeja?

Ne merkitsivät palatsihallinnon laskemia hyödykkeitä.

Lineaarinen B yhdisti tavumerkkejä, joilla sanat kirjoitetaan tavu kerrallaan, asioita kuvaaviin ideogrammeihin ja numeroihin. Hallinnollisissa luetteloissa ne osoittivat hyödykeryhmän ja määrän ilman, että jokainen nimi kirjoitettiin kokonaan.

Lineaarinen B mukautettiin aiemmasta lineaarisesta A:sta kreikan kirjoittamiseen. Joitakin merkkejä esiintyy molemmissa, mutta niiden merkkivalikoimat eivät ole keskenään vaihdettavissa. Digital Pyliassa vuonna 2015 julkaistu merkintä ajoittaa Iklainasta löydetyn savitaulun vuosiin ca. 1450–1400 BCE ja kutsuu sitä tuolloin Kreikan mantereelta tunnetuksi vanhimmaksi lineaarisen B:n tauluksi. Tämä on säilyneen todisteen ajoitus, ei kirjoitusjärjestelmän keksimisajankohta.

Miten B184 tulisi lukea editiosta?

Editiossa B184 yksilöi merkin, ei sen muinaista lukutapaa.

B184 on lineaarisen B:n merkin erikoistunut luettelomerkintä. Unicode ilmoittaa, että muoto tunnetaan vain osittain. Fontin siisti ääriviiva on siis epävarman muinaisen muodon typografinen piirros, ei todiste siitä, että jokainen yksityiskohta olisi selvillä.