Mandealainen kirjain ad

Se merkitsee d-äännettä; sanan merkitys selviää kokonaisuudesta. Ad on kirjaimen nimi, ei määritelmä; yksinään ࡃ ei käänny sanaksi.

Mandealainen kirjoitus kehittyi 100- ja 700-lukujen jaa. välillä kursiivisesta aramealaisesta kirjoituksesta tai parthialaisten sujuvasta hallintokirjoituksesta. Erään piirtokirjoitustutkimuksen mukaan sen alkuperä sijoittuu myöhäisparthialaiseen aikaan. Etelä-Mesopotamian mandealaiset käyttivät sitä itäaramean kirjoittamiseen uskonnollisiin tarkoituksiin. Vanhimmat ajoitettavissa olevat mandealaiset todisteet ovat kulhoihin ja lyijylaattoihin kirjoitettuja loitsuja.

Miksi muoto muuttuu mandealaisessa sanassa?

Ad liittyy molemmilta puolilta, joten muoto riippuu sen paikasta. Mandealaista kirjoitetaan oikealta vasemmalle. Kirjain näyttää erilaiselta yksinään, sanan alussa tai lopussa sekä muiden kirjainten välissä. Mandealaista kirjoitusta tukematon fontti voi näyttää sen sijaan neliön.

Klassisessa mandeassa se merkitsee tavallisesti d-äännettä. Neo-mandeaa eli nykyistä muotoa käsittelevissä kuvauksissa mainitaan myös joissakin arabian tai persian lainasanoissa hampaiden kohdalla muodostuva soinnillinen äänne; kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa sen merkki on /ð/. Opetusmateriaalissa voidaan lisätä merkki tämän ääntämyksen osoittamiseksi.

Entä jos joku lähettää vain merkin ࡃ?

Pidä sitä kirjainesimerkkinä, älä kokonaisena viestinä.

Yksinään se voi näyttää, mitä kirjoitusjärjestelmää käytetään, tai havainnollistaa äännettä. Jos lähettäjä haluaa käännöksen, pyydä koko sana.