yläindeksin viivallinen pisteetön pieni j

Se merkitsee toisen äänteen vierellä olevaa [ɟ]-tyyppistä tapahtumaa. Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa (IPA) ɟ tarkoittaa soinnillista palataalista plosiivia: kieli sulkee ilmavirran hetkeksi kitalakea vasten äänihuulten väristessä. Yläindeksin ᶡ on foneettinen muunnosmerkki. Merkintätavasta riippuen se voi osoittaa äänteen alkua, vapautusta, palataalista sävyä (viereinen äänne muodostuu lähempänä kitalakea) tai heikkoa tai lisättyä [ɟ]-äännettä. Sijainti ja transkription selite kertovat, mikä tulkinta sopii.

ɟ ei tarkoita täsmälleen samaa äännettä kaikissa kielikuvauksissa. Lusogan palataaliset klusiilit toteutuvat yleensä affrikaattoina eli äänteinä, jotka alkavat sulkeumalla ja vapautuvat hankauman kanssa; Umbuygamussa /ɟ/ on harvinainen merkitystä erottava äänne. Yläindeksimerkki yksin ei kerro, mikä kielikohtainen tulkinta on oikea.

Mistä ᶡ on peräisin?

Foneettinen edeltäjä esiintyy jo vuoden 1892 taulukossa. Henry Sweetin Romic-taulukossa on tunnistettava peruskirjain ɟ. Romic oli varhainen foneettinen kirjoitusjärjestelmä, joka vaikutti IPA:n muotoutumiseen. Kääntämällä olemassa olevia kirjaimia voitiin luoda uusia äännemerkkejä valamatta uusia painokirjakkeita.

Vuonna 2001 julkaistu Jahai-kielen äännejärjestelmän tutkimus sisältää jo yläindeksin ᶡ. Vuonna 2004 Unicode-ehdotus ryhmitteli merkin klusiilien muunnosmerkkien joukkoon. Niillä merkittiin artikulaation muutoksia, kuten sekundaarista artikulaatiota tai vapautusta. Unicode yhdistää sen yläindeksin yhteensopivuusmuotona merkkiin ɟ.

Miksi fontit näyttävät ᶡ:n eri tavoin?

Fontit voivat piirtää sen eri tavoin tai jättää sen pois. Fontti, josta ᶡ puuttuu, voi näyttää korvaavan laatikon tai toisen merkin; myös kuvakaappauksissa voi näkyä erilaisia fonttimalleja. Tarkista varsinainen teksti, jos yläindeksimuoto on tärkeä.