Nuolenpääkirjoitusmerkki Gur

Lukutapa riippuu ympäröivistä sanoista ja asiakirjasta. Sumerilaisissa merkkiluetteloissa 𒄥 voi tarkoittaa suurta gur-tilavuusmittaa tai sanoja, jotka liittyvät kiertämiseen, taivuttamiseen, käärimiseen, nostamiseen, paksuntamiseen, astiaan ja ympyrään. Yksinään merkille ei ole yhtä luotettavaa käännöstä.

Osa nuolenpääkirjoituksen merkeistä vastaa kokonaisia sanoja, osa tavuja. Kirjoitus levisi sumerista akkadiin ja muihin kieliin, joissa merkki voitiin säilyttää mutta lukea oman kielen mukaisesti. Merkin 𒄥 tulkinnassa tarkistetaan kieli, aikakausi ja viereiset merkit.

Mihin kirjurit käyttivät merkkiä 𒄥?

Se auttoi kirjaamaan tavaroita ja mitattuja määriä. Nuolenpääkirjoitusta tunnetaan Uruk IV -kaudelta (noin 3500–3200 eaa.), jolloin kaupunkien hallinnot pitivät kirjaa asioistaan. Merkit kehittyivät ajan mittaan kuvamaisista ja abstrakteista muodoista, joita sovellettiin savitauluihin ja leikattuun ruokokynään.

Varhaisdynastisella IIIb-kaudella asiakirjoissa käytetään gur-mittaa viljakirjanpidossa, kuten ohran ja emmervehnän mittaamisessa. Numerot ja viljelykasvien nimet auttavat tunnistamaan mittatulkinnan; bariga ja sila ovat siihen liittyviä tilavuusmittoja, eivät merkin 𒄥 vaihtoehtoisia kirjoitusasuja. Kirjoitusperinne levisi myöhemmin myös akkadin, eblan, elamin, assyrian, babylonian, heettiläisten ja hurrilaisten yhteyksiin.

Miksi 𒄥 näyttää erilaiselta eri fonteissa?

Nuolenpääkirjoitusfontit kuvaavat eri aikakausien tyylejä. Merkillä on sama Unicode-identiteetti, mutta fontti voi piirtää sen tietyn aikakauden tyyliin; Unicode-taulukon muodot kuvaavat pääasiassa Ur III -kautta. Erilainen ääriviiva ei yksin tarkoita eri merkkiä.

Jos merkki näkyy tyhjänä ruutuna tai yleisenä korvausmerkkinä, fontti ei ehkä tue nuolenpääkirjoitusta. Näyttöongelma ei ratkaise merkin lukutapaa.