Nuolenpääkirjoitusmerkki il2

Lukutapa riippuu kielestä ja ympäröivistä sanoista. Sumerissa il₂ voi tarkoittaa ”kantaa”, ”nostaa” tai ”kuljettaa”; se tarkoittaa myös kantajaa ja dupsik-nimistä koria, jolla kuljetetaan tiiliä ja maata. Akkadissa, toisessa Mesopotamian kielessä, merkki voi edustaa verbiä, joka tarkoittaa ”nostaa tai kantaa”. Merkkiluetteloissa annetaan myös arvoja kuten gur₃ ja gil₃.

Varhaiset lähteet yhdistävät merkin kantamiseen ja nostamiseen: toimintaan, työntekijään ja astiaan. Verbin kirjoitusasu on todistettu varhaisdynastiselta kaudelta I–II hellenistiselle kaudelle; varhaisdynastisessa hallinnollisessa savitaulussa on IL₂-merkkijono. Myöhempiin kirjoitusasuihin kuuluvat IL₂.DUB₂ ja toisto IL₂.IL₂; pisteet erottavat merkkien arvot tieteellisessä translitteraatiossa. Läheinen 𒅋 on eri merkki, jonka nimi on il; il₂-muodon alaindeksi erottaa tieteellisen nimen.

Miksi sama merkki näyttää erilaiselta?

Ääriviiva vaihtelee ajan, alueen ja kirjoitustyylin mukaan. Unicode, tekstimerkeille koodeja antava standardi, yksilöi merkin; kukin fontti piirtää siitä edustavan ääriviivan. Nuolenpääkirjoituksella on eri aikakausille ominaisia tyylejä, kuten vanhan Babylonian kursiivi ja uusassyrialainen kirjoitus. Savitaulun kuva voi siksi näyttää erilaiselta kuin 𒅍 olematta eri koodattu merkki.

Kirjoita merkki Unicode-merkkivalitsimella tai syöttötavalla, joka tukee nuolenpääkirjoitusta. il2- tai il₂-muodon kirjoittaminen tuottaa tieteellisen translitteraation tavallisena tekstinä, ei merkkiä 𒅍. Digitaalisessa editiossa merkkijono säilyttää kirjoitetut merkit; translitteraatio kirjaa tutkijan lukutavan. Ne täydentävät toisiaan, mutta eivät korvaa toisiaan.