Nuolenpääkirjoitusmerkki Sha

Sillä ei ole yhtä käännöstä; asiayhteys määrää lukutavan.

Nuolenpääkirjoitus alkoi savitauluihin painettavien merkkien kirjoitusjärjestelmänä. Sanoja tarkoittavat merkit alkoivat kuvata myös tavuja, ja järjestelmää sovellettiin akkadinkielisiin teksteihin, joita käytettiin Babyloniassa ja Assyriassa. Vanhan Babylonian ajan koulutavuluettelo — harjoituslista merkeistä ja niiden lukutavoista — sisältää ša-arvon, jota opeteltiin 1700-luvulla eaa.

Uusassyrialaisella kaudella 𒊭 saattoi merkitä akkadinkielistä prepositiota ša, suunnilleen ”-sta”. Pidemmässä kirjoitusasussa se saattoi sen sijaan merkitä tavua ”sha”. Sumerilaiset merkkiluettelot antavat myös muita lukutapoja, jotka merkitään tieteellisessä kirjoitusasussa ARA, NA₅ ja ZUR₈. Sopiva lukutapa selviää kielestä ja viereisistä merkeistä.

Joku lähetti minulle merkin 𒊭 – mikä se on?

Yksinään se kertoo nuolenpääkirjoitusmerkistä, ei käännettävästä sanasta.

Ilman ympäröiviä merkkejä ei voi tietää, tarkoittaako lähettäjä merkin nimeä vai tekstissä käytettyä lukutapaa. Digitaalinen fontti piirtää merkistä yhden edustavan ääriviivan, mutta savitaulujen jäljet vaihtelevat kirjoittajan käsialan ja aikakauden mukaan. Nuolenpääkirjoituksen perinteissä joitakin merkkejä yhdistettiin, jaettiin muunnelmiin tai kirjoitettiin ligatuureina. Fontin ääriviiva on siis yksi käytäntö, ei kaikkien aikojen savitaulumuoto.