Nuolenpääkirjoitusmerkki TI

Se on merkin lukuarvo, ei itsenäinen käännös.

Sumerissa 𒋾 (TI) voi kirjoittaa sanan ti, ”nuoli”, tai äänteeltään läheisen muodon til, ”elää” tai ”elämä”. Translitterointi esittää merkin lukutavan latinalaisin kirjaimin: se kertoo, minkä arvon tekstin toimittaja valitsee, ei merkkiin kirjoitettua ääntämystä.

Lukutavan ratkaisevat kieli, aikakausi, viereiset merkit ja kielioppi. Vanhaa tekstiä lukiessa tarkastele tekstin translitterointia ja käännöstä yhdessä.

Miksi 𒋾 voi tarkoittaa nuolta tai elämää?

”Elämän” merkitys syntyi sumerilaisesta äänneyhteydestä.

Nuolenpääkirjoitus alkoi Urukissa noin 3400–3300 BCE tavaroiden ja palvelusten kirjaamista varten. Merkkien historiat yhdistävät TI:n aiempaan proto-nuolenpääkirjoituksen muotoon; ajan myötä kirjoitusjärjestelmä laajeni sanamerkeistä tavumerkeiksi.

Äänneyhteys yhdisti ti:n (”nuoli”) ja tilin (”elää”). Toisessa muinaisessa kielessä, heetissä, TI tai DI saattoi kirjoittaa tavun ti; paleobabylonialaisissa kirjurin harjoituksissa, kuten TU-TA-TI:ssä, harjoiteltiin tavujen ääntämistä. TI:tä edeltävä UZU 𒍜 merkitsee lihaa tai ruumiinosaa ja rajaa merkityksen ”kylkiluuksi”; TI-TI tarkoittaa ”kylkiluita”.

Mitä 𒋾 tarkoittaa, kun joku lähettää sen?

Pidä sitä nuolenpääkirjoitusmerkkinä, älä kokonaisena viestinä.

Yksinään merkki ei kerro, mitä sanaa tai tavua tarkoitetaan. Kysy, mihin tekstiin tai lukutapaan se liittyy, ennen kuin tulkitset sen ”elämäksi”, ”nuoleksi” tai ”kylkiluuksi”.

Nuolenpääkirjoituksen fontit voivat jäljitellä eri historiallisia tyylejä, joten digitaalinen muoto voi poiketa lähdejulkaisun piirroksesta. Vertaa translitterointia, jos tarkka historiallinen muoto on tärkeä.