Hangul-tavu Ej

엦 on tavublokki, ei kokonainen sana.

엦:n jamo-erittelyssä on kolme osaa: ᄋ on alku-konsonantti, ᅦ vokaali ja ᆽ loppukonsonantti. Jamot ovat hangulin yksittäisiä konsonantti- ja vokaalimerkkejä. Tämä blokki muodostaa yhden kirjoitetun tavun korean sanassa; ympäröivä kirjoitusasu antaa sanalle sen merkityksen.

Kirjoita korealaisella näppäimistöllä ㅇ, sitten ㅔ ja lopuksi ㅈ; korealainen syöttötapa yhdistää ne yhdeksi tavublokiksi.

Hangul teki koreankielisestä kirjoituksesta helpommin saavutettavaa

Hangul kehitettiin kuningas Sejongin aikana vuonna 1443. Uutta kirjoitusjärjestelmää esitellyt Hunminjeongeum, vuoden 1446 kirja, selitti sen periaatteet ja tarkoituksen. Ennen hangulia korean kirjoitus perustui kiinalaisiin merkkeihin ja niiden korealaisiin sovelluksiin, joita kutsutaan nimillä Idu, Gugyeol ja Hyangchal. Monien oli vaikea oppia näitä menetelmiä; hangul tarjosi helpommin lähestyttävän tavan kirjoittaa koreaa.

Varhaisiin hangul-julkaisuihin kuului buddhalaisia kirjoituksia; myöhemmin julkaistiin myös kungfutselaisia tekstejä ja käytännön tietoa. Hangulista tuli virallinen kansallinen kirjoitusjärjestelmä vuonna 1894, ja se menetti asemansa Japanin vallan alla vuonna 1910. Tämä on kirjoitusjärjestelmän historiaa, ei 엦:n erillinen historiallinen merkitys.