Hangul-tavu 깺

Se kirjoittaa korealaisen tavun; merkitys tulee sanasta.

깺 yhdistää jännittyneen alkukonsonantin ㄲ, vokaalin ㅐ ja loppukonsonanttiyhtymän ㅄ yhdeksi Hangul-lohkoksi. Se kirjoittaa tavun; sanan merkitys tulee korealaisesta sanasta, johon tavu kuuluu.

Fontti sovittaa osat neliömäiseen tavuruutuun, joten niiden välistys ja mittasuhteet voivat vaihdella. Unicode voi tallentaa saman tavun myös yhdistyvinä jamoina eli erillisinä Hangul-kirjaimina, jotka muodostavat yhdessä tavun. Jos sovellus näyttää osat erillään, kyseessä on purettu kirjoitusasu, ei toinen merkki.

Miksi Hangul kirjoitetaan lohkoina?

Jokainen lohko kokoaa yhden korealaisen tavun osat.

Hangul suunniteltiin vuonna 1443; kirjoitusjärjestelmää esittelevä ja selittävä Hunminjeongeum-teksti julistettiin vuonna 1446. Järjestelmän tarkoitus oli helpottaa puhutun korean kirjoittamista tavallisille ihmisille: lohko yhdistää alkukonsonantin ja vokaalin, ja siihen voi lisätä loppukonsonantin.

Perustavu 깨 esiintyy korealaisissa teksteissä vuosilta 1459 ja 1489: buddhalaisessa teoksessa 월인석보 ja lääketieteellisessä oppaassa 구급간이방언해. Nämä merkinnät koskevat tavua 깨, eivät 깺; molemmissa on ㄲ ja ㅐ, mutta 깺 lisää loppuyhtymän ㅄ.

Hangulin julkiset nimet ja asema muuttuivat historian kuluessa. Vanhoihin nimityksiin kuuluivat 언문, joka tarkoittaa kansankielistä kirjoitusta, ja halventava 암글, joka tarkoittaa naisten kirjoitusta; Hangulista tuli kirjoitusjärjestelmän nykyinen nimi.

Miten loppu-ㅄ äännetään?

Äänne muuttuu sen mukaan, mitä seuraa.

Sanan lopussa tai ennen toista konsonanttia loppu-ㅄ pelkistyy lyhyeksi p-äänteeksi, jossa huulet suljetaan; tätä äännearvoa edustaa ㅂ. Ennen vokaalia ㅅ-osa voi siirtyä seuraavaan tavuun. Siksi kaikille 깺-merkkiä sisältäville sanoille ei ole yhtä ääntämystä.