Kitanin pikkukirjoituksen merkki 18B67

Historiallinen kitan-kalenterimerkki, tavanomaiselta luennaltaan sair. Päivätyissä teksteissä se merkitsee kuukauden; leksikografiset glossat antavat myös ”kuun”. Ne ovat yhden kitan-sanan kaksi käännöstä, eivät kaksi vaihtoehtoista merkitystä.

Kuukausi–kuu-parilla on kieltenvälinen kaiku: tutkijat vertaavat kitanin sair-sanaa kirjamongolin sara(n)-sanaan, ”kuu”. Vertaus selittää glossan. Mitä se ikinä muistuttaakin, kirjain on kitania.

Kuinka vanha kitanin pikkukirjoitus on?

Varhaiselta Liao-dynastialta — mutta säilyneet kivet ovat myöhäisempiä. Kitanien johtama Liao-valtio otti suurkirjoituksen käyttöön 920; perinne liittää pikkukirjoituksen pian sen jälkeen Liao-hallitsijasukuun kuuluneeseen Yelü Dielaan, joka sopeutti äänepohjaisia elementtejä kielen kirjoittamiseen. Vanhimmat päivätyt pikkukirjoitusmuistomerkit alkavat 1053 — luomiskertomus ja vanhin todiste ovat vuosisadan päässä toisistaan.

Säilyneet ovat enimmäkseen epigrafiaa — epitafeja ja kivimuistomerkkejä — ja ne jatkuvat Jin-kauteen asti, Liao-hovia pidemmälle. Jurtšenit rakensivat myöhemmin omat suur- ja pikkukirjoituksensa kitan-mallin mukaan; tämä perimys jättää 𘭧:n silti kitan-kirjaimeksi.

Miten 𘭧 kirjoitetaan tai näytetään?

U+18B67:een yltävä syöttötapa ja kitan-merkistön kattava fontti. Merkki on tekstiä, ei kuvitusta — asennettu fontti piirtää sen. Aidossa kitan-tekstissä se myös käyttäytyy epätavallisesti: kirjoitus kasaa kirjaimet sanankokoisiksi ryppäiksi, jotka järjestetään vasemmalta oikealle ja sitten ylhäältä alas, ja täysi tuki kattaa pysty-, vaaka- ja tavalliset lineaariset asettelut.

Tyhjä neliö tarkoittaa, että fontti on lohkoa vanhempi — kitan-pikkukirjoitus tuli Unicodeen vasta 2020 — tai hyppää sen yli. Vaihda fontti ensin; aito ryppäisteksti vaatii lisäksi editorin, joka hallitsee kitanin kasatun asettelun.