Merkki 18BD6 khitanilaisessa pienkirjoituksessa

Nimi tunnistaa merkin, mutta ei kerro sen khitaninkielistä lukutapaa.

Khitanilaisessa pienkirjoituksessa on kokonaisia sanoja merkitseviä merkkejä ja äänteitä merkitseviä merkkejä. Äännemerkit yhdistyvät usein yhdeksi sanaksi. Perinteiset tekstit kirjoitettiin pystysarakkeisiin, mutta myös vaakasuuntaisia asetteluja tunnetaan. Lohkojen muodostaminen vaatii asettelutukea, joten lineaarinen fontti voi näyttää merkit erillisinä.

Perinteisen ajoituksen mukaan kirjoitus luotiin noin 925 CE, mutta vuonna 2026 julkaistu tutkimus kyseenalaistaa, oliko se silloin jo vakiintunut. Vanhin säilynyt varmasti ajoitettu esimerkki on vuodelta 1051 peräisin oleva hautakirjoitus. Tutkimuksen mukaan kirjoitusjärjestelmä saatettiin jäsentää myöhemmin, ja äännemerkkejä lisättiin hallinnollisiin tarpeisiin. Tekstejä on Liao-kaudelta (907–1125 CE), Qara Khitai -kaudelta (1124–1218 CE) ja Jin-kaudelta (1115–1234 CE). Khitanilaisessa kirjoituksessa sovellettiin kiinalaisten merkkien muotoja ja rakenteita. Sen sanotaan saaneen vaikutteita myös uiguurien kirjoituksesta, vaikka järjestelmillä on vain vähän yhteistä. Naapurikansa jurchenit sovelsivat khitanilaisia malleja omaan kirjoitukseensa.