Limbun tra-kirjain

Se yhdistää Limbun ta- ja ra-konsonantit vanhassa kirjoitusasussa.

Latinalaisin kirjaimin esitetyt nimet ta ja ra tarkoittavat kahta konsonanttia. Ligatuuri yhdistää kirjoitusosia yhdeksi merkiksi; tässä se ilmaisee sanan sisäistä konsonanttiyhtymää.

Kirjaimiston alkuperästä on eri käsityksiä: Limbu-perinne liittää sen kuningas Sirijangaan 800-luvulla. Vuonna 2026 ortografiaohjeet ilmoittavat alkuperän yhä tuntemattomaksi ja ajoittavat kirjaimiston uudelleen käyttöönoton 1700-luvulle. British Libraryn luettelossa on Limbun aakkoskirja noin vuodelta 1730 tai sitä varhaisemmalta ajalta. Täsmälleen sama ᤞ esiintyy Cemajongin sanakirjassa (1961) ja kieliopissa (1970); Subban uudistus poisti sen 1970-luvulla. Kirjoitusta käytettiin myös mundhumin, suullisten rituaalikertomusten, tallentamiseen; Limbun kirjaimilla julkaistuja laitoksia ilmestyi etenkin vuoden 1990 jälkeen.

Miksi tra-ligatuuri lisättiin?

Se lisättiin nepalilaista konsonanttiyhtymää varten.

Koodauksen analyysi yhdistää Limbun ta-konsonantin, viraman (merkin, joka liittää konsonantit ilman väliin tulevaa vokaalia) ja Limbun ra-konsonantin. Yhdistelmä vastaa devanagarin merkkiä त्र, jota käytetään nepaliin. Limbun kirjoituksessa ei muuten käytetty yleistä viramaa, joten tämä yhdistelmä sai oman merkkinsä.

Cemajong lisäsi merkin uudistettuun Limbun kirjaimistoon, jotta siihen sopivat nepalilaiset konsonanttiyhtymät. Se esiintyy myös Limbun merkkien taulukossa, joka painettiin sunuwarin kieltä käsittelevässä kirjassa. Tämä dokumentoi merkin Limbun aineistojen ulkopuolella, mutta ei osoita sen laajaa käyttöä Kiranti-kielissä.

Pitäisikö ᤞ:tä käyttää uudessa Limbu-tekstissä?

Käytä uudessa Limbun kirjoitusasussa merkkiä ᤋᤪ.

Vuonna 2026 voimassa olevat ortografiaohjeet luokittelevat ᤞ:n vanhentuneeksi. Yhdistelmän nykyinen kirjoitusasu on Limbun ta, jota seuraa sen alle kirjoitettava ra-merkki: ᤋᤪ. Säilytä ᤞ, kun jäljennät vanhaa lähdettä, jossa sitä käytetään.