Multanin ta-kirjain

Se on multanin kirjoitusjärjestelmän ta-konsonantin kirjain. Nimi ”ta” kertoo, minkä konsonantin kirjain tuo sanaan. Historiallisissa vertailutaulukoissa se rinnastetaan arabian ت-kirjaimeen, gurmukhin ਤ-kirjaimeen ja devanagarin त-kirjaimeen vastaavina ta-kirjaimina; ne kuuluvat eri kirjoitusjärjestelmiin.

Multani kehittyi 1700-luvulla Landasta, vanhemmasta kirjoitusperinteestä. Sitä käytettiin käytännön merkintöihin, ja myöhemmin sitä ilmestyi kirjallisiin painatteisiin. Unicode-koodausta koskevassa ehdotuksessa mainittu vanhin painettu esimerkki on vuoden 1819 multaninkielinen Uusi testamentti. Multanilla on historiallinen yhteys gurmukhiin ja etäisempi yhteys eteläaasialaisiin khudawadi- ja khojki-kirjoitusjärjestelmiin.

Miksi 𑊖 näyttää erilaiselta tai ei näy?

Muoto vaihtelee, ja näkyminen riippuu myös fontista. Vuoden 2012 Unicode-koodausehdotuksessa verrataan painettuja ja käsinkirjoitettuja multani-muotoja vuosilta 1819–1916. Esimerkeissä 𑊖 esiintyy useassa muodossa; muodon ero ei yksin tarkoita, että kirjain olisi toinen.

Multani kirjoittaa konsonanttiyhtymät erillisillä kirjaimilla ja jättää vokaalit yleensä merkitsemättä juoksevassa tekstissä. Se ei käytä viramaa eli merkkiä, joka poistaa konsonantin luontaisen vokaalin, joten ympäröivät kirjaimet auttavat lukemaan sanan. Tyhjä ruutu tarkoittaa, ettei käytössä olevassa fontissa ole multani-kuviota; syöttäminen ja näyttäminen ovat eri toimintoja.