Stetoskooppi

Se viittaa lääkärikäyntiin, terveystarkastukseen tai työhön ja opintoihin terveysalalla. Arkiviesteissä 🩺 on rauhallinen tapa ilmoittaa, että olet menossa vastaanotolle, istut odotushuoneessa tai kysyt sairastelleen läheisen vointia.

Verrattuna ruiskuun (💉), pilleriin (💊) tai veripisaraan (🩸) stetoskooppi tuo useammin mieleen tavallisen tarkastuksen kuin kivun tai hätätilanteen. Siksi moni valitsee sen kertoessaan perustarkastuksesta tai sairaalavuorosta haluamatta säikäyttää viestin lukijaa, vaikka varsinaisen sävyn ratkaisevat ympäröivät sanat.

Sosiaalisen median profiileissa 🩺 on yleinen tunnus lääketieteen ja hoitotyön opiskelijoilla, lääkäreillä, sairaanhoitajilla, ensihoitajilla ja eläinlääkäreillä. Koska se näyttää työvälineen valkotakkisen hahmon sijaan, se ei valitse sukupuolta eikä ulkonäköä.

Miten oikea stetoskooppi toimii ja kuka sen keksi?

Se johtaa kehon sisäiset äänet letkuja pitkin suoraan tutkijan korviin. Perinteisessä akustisessa stetoskoopissa on metallinen rintaosa – jossa on usein litteä kalvo korkeille äänille ja kovera suppilo matalille äänille – sekä taipuisat letkut ja korvakappaleet. Iholle asetettuna sillä kuulee sydänläppien sulkeutumisen, ilman virtauksen keuhkoissa tai suoliston äänet.

Ennen vuotta 1816 lääkärit kuuntelivat rintakehää painamalla korvansa suoraan potilaan ihoa vasten. Kun ranskalainen lääkäri René Laennec oman kertomuksensa mukaan tutki Pariisin Necker-sairaalassa sydänoireista kärsivää nuorta naista eikä halunnut painaa korvaansa suoraan tämän rinnalle, hän kääri paperiarkin tiukaksi putkeksi ja huomasi sydämenlyöntien kuuluvan sen läpi paljon paljasta korvaa kirkkaammin. Hän korvasi pian paperin ontolla puuputkella ja nimesi keksinnön kreikan sanoista stēthos (”rinta”) ja skopein (”tutkia”). Kahden korvan mallin esitteli 1850-luvulla ensimmäisten joukossa irlantilainen Arthur Leared, ja yleistyi amerikkalaisen George Cammannin samankaltainen rakenne.