Pistekirjoituskuvio 12458

Neljä muodostaa neliön; viides on alimpana oikealla.

Kahdeksanpisteisessä solussa on kaksi neljän paikan saraketta. Ylhäältä alas vasemman sarakkeen numerot ovat 1, 2, 3, 7 ja oikean 4, 5, 6, 8. Kuviossa ⢛ kaksi ylintä riviä ovat täynnä, kolmas on tyhjä ja alimmalla rivillä on vain oikeanpuoleinen piste.

Unicode tallentaa tämän järjestyksen, ei sen käännöstä. Eri kielten ja merkintätapojen pistekirjoitusjärjestelmät määräävät, miten kuviot luetaan. Tekstissä olevan ⢛-merkin tulkitsemiseksi on tunnistettava järjestelmä ja luettava myös ympäröivät solut. Pelkät pistenumerot eivät ole sana.

Miksi pistekirjoituksessa käytetään myös kahdeksaa pistettä?

Kaksi lisäpaikkaa mahdollistaa useampia erilaisia kuvioita.

Pistekirjoitus eli braille on kohopisteistä koostuvaa, tuntoaistilla luettavaa kirjoitusta. Tavallisessa kuusipisteisessä solussa on kaksi kolmen paikan saraketta. Kahdeksanpisteisessä muodossa kummankin sarakkeen alle lisätään yksi paikka. Näin kuvioita on tyhjä solu mukaan lukien 256 eikä 64. Tästä on hyötyä tietokoneen merkkien esittämisessä.

Kirjoitus kehittyi Charles Barbier’n kohopistemenetelmästä, joka esiteltiin pariisilaisessa sokeiden koulussa vuonna 1821. Koulun oppilas Louis Braille kehitti siitä vuoteen 1824 mennessä tiiviin kuusipisteisen järjestelmän. Pistekirjoituksella esitetään myös matematiikkaa, luonnontieteitä ja musiikkia; kaikki nämä käyttötavat eivät edellytä kahdeksanpisteisiä soluja.