Braille-kuvio, pisteet 2-3-4-6-7-8

Se merkitsee pisteitä 2, 3, 4, 6, 7 ja 8.

Pistekirjoitussolun pisteet numeroidaan kahteen sarakkeeseen: 1–3 vasemmalla ja 4–6 oikealla; kahdeksan pisteen solussa alapuolelle lisätään 7 ja 8. Sama solu voi tarkoittaa eri asioita kielestä ja koodista riippuen. Pistekirjoitusta käytetään myös musiikin, matematiikan ja tietotekstin koodeissa.

Mistä pistekirjoitus sai alkunsa?

Pistekirjoitus kehittyi aiemmista sokeille lukijoille tarkoitetuista kohopistekirjoitusjärjestelmistä.

Vuonna 1821 Charles Barbier esitteli 12 pisteen äännekoodin pariisilaisessa koulussa, jossa Louis Braille opiskeli. Koodi kuvasi puheen äänteitä. Braille muokkasi tätä edeltäjää pienemmäksi kuuden pisteen kosketeltavaksi soluksi; myöhemmin järjestelmään tuli sääntöjä eri kielille ja erikoisaloille, kuten musiikille, matematiikalle ja tietotekniikalle.

Näytöllä fontti piirtää merkin ⣮, eivätkä sen pisteet ole fyysisesti koholla. Kosketuksella lukemiseen tarvitaan kohopisteinen sivu tai pistekirjoitusnäyttö, jonka pienet tapit nousevat muodostamaan pisteet.