Khitanilainen merkki, jonka arvo on ón

Se on fonogrammi, jonka rekonstruoitu arvo on ón. Kursivoitu muoto on tieteellinen translitteraatio eli khitanilaisen äänteen esitys latinalaisin kirjaimin. Fonogrammit (äännemerkit) yhdistyvät tavallisesti tiiviiksi ryhmiksi, joilla kirjoitetaan sanoja. Ryhmän merkit luetaan vasemmalta oikealle ja sitten ylhäältä alas; perinteiset pystysarakkeet etenevät ylhäältä alas ja oikealta vasemmalle. Myös vaakasuora lineaarinen esitystapa on mahdollinen, mutta se ei jäljittele piirtokirjoituksen asettelua.

Milloin khitanilainen pienkirjoitus syntyi?

Syntyajankohdasta kiistellään. Liao-dynastian kronikka ajoittaa kirjoituksen synnyn vuosiin 924 tai 925 ja antaa sen Yelü Dielan ansioksi. Kronikan mukaan suunnitteluun vaikutti uiguurilainen kirjoitus, vaikka kirjoitusmerkit muistuttavat toisiaan vain vähän. Vuoden 2026 tutkimus esittää, että järjestelmä vakiintui vasta myöhemmän Liao-keisari Shengzongin aikana. Tutkimus mainitsee vanhimmaksi säilyneeksi, varmasti ajoitetuksi pienkirjoituksen tekstiksi Wugulin Taishin vuodelta 1051 peräisin olevan hautakirjoituksen. Khitanilaista pien- ja suurkirjoitusta käytettiin khitanin kielen kirjoittamiseen Liao-, Länsi-Liao- ja Jin-kausilla. Pienkirjoituksen tekstejä on säilynyt lähinnä kuninkaallisissa ja ylimystön haudoissa sekä monumenteissa, pronssipeileissä, laskumerkeissä, kierrossa olemattomissa kolikoissa ja jadekupissa.