Modi-kirjain Ddha

Se on ḍha: soinnillinen, aspiraatiolla tuotettu äänne, jossa kielenkärki taipuu taaksepäin. Modi-äänne ddha kirjoitetaan latinalaisessa translitteroinnissa ddha tai ḍha. Kirjaimeen kuuluu ”a”-vokaali; vokaalimerkki voi muuttaa sitä ja virama-merkki poistaa sen.

Modi kuuluu Nagari-kirjoitusperheeseen ja järjestää konsonantit samaan äännejärjestykseen kuin devanagari. Devanagarin vastine on ढ, mutta merkit kuuluvat eri kirjoitusjärjestelmiin ja niitä vaihdetaan keskenään vain translitteroinnissa.

Miten Modi-kirjoitus kehittyi?

Modi kehittyi Nagari-käsialasta nopeaksi hallinnolliseksi kirjoitustavaksi. Perimätieto yhdistää sen kehityksen Hemadri Panditiin ja Balaji Avajiin. Yhteen liittyvät vedot helpottivat nopeaa kirjoittamista. Proto-Modi ajoitetaan 1100-luvulle ja erillinen muoto 1200-luvulle; käyttö marathin kirjoittamiseen 1400-luvulle ja hallinnollinen yleistyminen 1500-luvulle. Vanhin Unicode-ehdotuksessa mainittu säilynyt asiakirja on 1600-luvun alusta.

Modia käytettiin hovin ja hallinnon asiakirjoissa, kirjeissä ja tulorekistereissä. Sitä esiintyi myös opetuksessa, journalismissa, sanomalehdissä, alkeisoppikirjoissa, päiväkirjoissa ja yksityisissä asiakirjoissa, joten käyttö ei rajoittunut toimistolyhenteisiin.

Miten Modin rooli muuttui?

Kirjaimen äännearvo säilyi, mutta kirjoitusjärjestelmän rooli muuttui. Sulttaanikuntien ja marathojen hallinnon aikana Modia käytettiin marathinkieliseen kirjeenvaihtoon ja tulorekistereihin, usein Balbodhin ja persian rinnalla. Sitä käytettiin etenkin marathin mutta myös useiden muiden alueellisten kielten kirjoittamiseen.

1800-luvulla painotuotteissa suosittiin Balbodhia, devanagariin perustuvaa marathin kirjoitusmuotoa; 1950-luvulla devanagarista tuli marathin standardi. Modi-kirjoitusta osaava tunnistaa tässä tavallisen konsonantin, mutta vain Balbodhin oppinut voi pitää kirjoitusta vieraana.