Tangutin komponentti 147

Se on rakenteen osa, ei itsenäinen sana. 𘢒 on yksi komponenttimuodoista, joilla kuvataan ja indeksoidaan suurempia tangutin ideogrammeja eli kirjoitettuja merkkejä. ”Komponentti 147” on luettelomerkintä, ei ääntämys tai käännös.

Tangutinkieliset sanakirjat eivät käytä yhtä yhteistä komponenttijärjestelmää. Osa järjestää merkkejä komponenttien mukaan; numero 147 ei yksin kerro suuremman merkin lukutapaa tai merkitystä.

Miksi tangutkirjoituksessa käytettiin komponentteja?

Niiden avulla voi kuvata ja löytää suurempia merkkejä. Tutkijat käyttävät komponenttien muotoja ja piirtojärjestystä nykyisissä sanakirjoissa ja sanastoissa sekä ideografisissa kuvausjaksoissa (IDS), jotka näyttävät, miten merkki muodostuu. 𘢒 voi toimia tällaisessa analyysissa rakenteellisena osana; sen rooli riippuu kokonaisesta merkistä ja käytetystä järjestelmästä.

Miten tangutkirjoitus kehittyi?

Se luotiin valtiota ja sen kirjoitettua kulttuuria varten. Tangutkirjoitus luotiin noin vuonna 1036 Länsi-Xian hallitsijan Li Yuanhaon aikana, kun valtio kehitti kirjoitusjärjestelmää tangutin kielelle, muun muassa buddhalaisen kaanonin hankkeeseen. Länsi-Xian aikana (1038–1227) sitä käytettiin buddhalaisissa teksteissä, kiinankielisten tekstien käännöksissä, maallisissa teoksissa, piirtokirjoituksissa ja käsikirjoituksissa.

1100-luvun puolivälissä tangutiksi kirjoitettu sanakirja Wén Hǎi (”Merkkien meri”) analysoi merkkejä vertaamalla niiden osia muiden tangutmerkkien osiin. Tangutin merkkien suunnittelussa hyödynnettiin kiinalaisen kirjoituksen rakenteellisia periaatteita ja naapurien khitan-kirjoituksia, mutta sillä kirjoitettiin eri kieltä. Tangutkirjoitus säilyi Länsi-Xian kukistumisen jälkeen; nykyiset komponenttiluettelot tukevat tutkimusta ja hakua.