Bageli

Lähes aina ruokaa: aamiaista, brunssia tai bagelinhimoa. Joku ehdottaa aamutapaamista, pyytää tuomaan pari matkalla tai esittelee lautasensa. Emojilla ei ole vakiintunutta piilomerkitystä, joten ympäröivät sanat kertovat, onko kyse kutsusta, ostospyynnöstä vai pelkästä nälästä. Matkajulkaisuissa se edustaa myös New Yorkia, koska useimmat ajattelevat juuri newyorkilaista bagelia.

Tennisfanit lainaavat sanaa. Erä, joka voitetaan 6–0, on ”bageli”, koska nolla näyttää siltä, ja 6–0, 6–0 päättynyt ottelu ”tuplabageli”; turnauksen aikana 🥯 tuloksen tai pelaajan nimen vieressä tarkoittaa juuri sitä, ei lounasta.

Mikä bageli on, ja miksi se on niin sitkeä?

Hiivataikinarengas, joka keitetään hetki ja paistetaan sitten. Kiehuva vesi kiinteyttää pinnan ennen uunia, ja siitä tulevat kiiltävä kuori ja tiivis, pureskeltava sisus. Nimi tulee jiddišin sanasta ”beygl”, ja leipä Puolan juutalaisilta leipureilta; Krakovan juutalaisyhteisön säännöt mainitsevat sen jo vuonna 1610. Juutalaiset siirtolaiset veivät sen Pohjois-Amerikkaan noin 1900, ja syntyi kaksi kuuluisaa tyyliä: isompi ja pehmeämpi New Yorkin bageli sekä pienempi ja makeampi Montrealin bageli, joka keitetään hunajavedessä ja paistetaan puu-uunissa. Nykyään bageleita saa kaupoista ja kahviloista kaukana näistä kaupungeista, myös Suomesta.

Bageli halkaistaan, usein paahdetaan ja levitetään tuorejuustolla; bagelipuodeissa levitettä kutsutaan nimellä ”schmear”. Klassiseen deli-tilaukseen kuuluu ”lox” eli suolattu lohi sipulin ja kapristen kera. ”Everything bagel” on päällystetty seesamilla, unikonsiemenillä, kuivatulla sipulilla, valkosipulilla ja suolalla. Rengasleivät ovat yhtä sukua: puolalainen obwarzanek, itäeurooppalainen bublik ja turkkilainen simit näyttävät samalta, mutta vain bageli keitetään pelkässä vedessä ja paistetaan bagelin tapaan.