Pistekirjoituskuvio 1-2-4-6-8

Numerot kertovat pisteiden paikat, eivät sanaa tai lukuarvoa.

Kahdeksanpisteisessä solussa on kaksi neljän paikan saraketta. Ylhäältä alas vasen sarake numeroidaan 1, 2, 3, 7 ja oikea 4, 5, 6, 8. Merkissä ⢫ vasemmalla ovat täytettyinä kaksi ylintä paikkaa ja oikealla ensimmäinen, kolmas ja neljäs. Kahdeksanpisteisyys tarkoittaa solun mahdollisten pistepaikkojen määrää; tässä kuviossa pisteitä on vain viisi.

Pistekirjoituksessa eli braillekirjoituksessa luetaan ja kirjoitetaan sormenpäillä tunnusteltavien kohopisteiden avulla. Tämä tekstimerkki tallentaa yhden tällaisen kuvion. Unicode säilyttää pisteiden sijoittelun, ja pistekirjoituskoodi antaa sille kirjaimen, välimerkin tai muun arvon. Tekstissä olevan merkin lukemiseen tarvitaan tieto käytetystä koodista.

Miksi pistekirjoituksesta on kahdeksanpisteinen muoto?

Kaksi lisäpaikkaa mahdollistaa enemmän kuvioita yhdessä solussa.

Tavallisessa kuusipisteisessä solussa on kaksi kolmen paikan saraketta. Kahdeksanpisteisessä muodossa kummankin sarakkeen alle lisätään yksi paikka. Mahdollisten kuvioiden määrä kasvaa näin 64:stä 256:een, tyhjä solu mukaan lukien. Tietokonepistekirjoitus käyttää tätä kapasiteettia useampien merkkien erottamiseen.

Vuonna 1821 Charles Barbier esitteli 12 pisteen ”sonografiansa” Pariisin sokeainkoulussa. Se oli suunniteltu äänettömään viestintään yöllä. Koulun oppilas Louis Braille kehitti oman kuusipisteisen järjestelmänsä, joka julkaistiin vuonna 1829. Jo 1970-luvun alussa tietokonepistekirjoituksessa käytettiin kahdeksanpisteisiä soluja.