Hangul-tavu ddalg

Se toimii yhtenä tavuna korean kirjoituksessa.

Hangul kokoaa yksittäiset korealaiset kirjaimet, jamot, tavumerkeiksi. 딹 yhdistää jännittyneen alkukonsonantin ㄸ (jamo ᄄ), vokaalin ㅏ (jamo ᅡ) ja loppuklusterin ㄺ (jamo ᆰ), joka koostuu merkeistä ㄹ ja ㄱ. Unicode kirjoittaa nimen ddalg; tarkistettu latinisaatio kirjoittaa ttalg. Loppuklusterin ääntämys noudattaa korean äännesääntöjä ja voi muuttua seuraavan äänteen mukaan.

Hangulin varhaisimmat varmat kirjalliset todisteet ovat noin vuodelta 1443, ja selittävä käsikirjoitus Hunminjeongeum valmistui vuonna 1446. Kirjoitusjärjestelmä suunniteltiin esittämään koreaa suoremmin kirjaimilla. Tämä historia selittää tavumerkin rakenteen, ei 딹:n omaa merkitystä.

Mitä korean kirjoituksessa käytettiin ennen hangulia?

Käytössä oli kiinalaisia merkkejä ja mukautettuja järjestelmiä, kuten Idu.

Hanja tarkoittaa korealaisessa kirjoituksessa käytettyjä kiinalaisia merkkejä; Idu mukautti niitä korean sanojen ja kieliopin merkitsemiseen. Hangul käyttää sen sijaan korealaisia äänteitä kuvaavia kirjaimia, jotka kootaan tavumerkeiksi. Idu on korean kirjoittamisen historian edeltäjä, ei 딹:n erityisen muodon lähde.

Vuosina 1894–1945 uudistukset ja Japanin siirtomaavalta muuttivat hangulin julkista asemaa. Vuoden 1945 jälkeen kirjoitusjärjestelmä sai jälleen julkisen aseman. Muutokset koskevat hangulia kirjoitusjärjestelmänä, eivät tätä yksittäistä tavua.