Om

Se on Om, rukouksessa laulettava pyhä ääni.

Tavu, joka kirjoitetaan myös Aum, aloittaa tai päättää usein hindulaiset rukoukset ja mantrat (lyhyet pyhät lausekkeet), ja meditaatiossa sitä toistetaan yksinään. Se edustaa kaiken takana olevaa perimmäistä todellisuutta, ja sen laulaminen on jo hartauden teko. Symboli on tuon äänen kirjoitettu muoto.

Uskonnollisten viestien ulkopuolella se toimii joogan tai sisäisen rauhan lyhenteenä. Käyttö on yleistä, mutta se ei tee symbolista maallista, ja Omin rukouksena tuntenut voi kokea hyvinvointibrändimäisen käytön latistavana.

Mistä Om-symboli on peräisin?

Veda-rituaaleista, Intian vanhimmasta pyhien tekstien perinteestä.

Upanišadit, vedakirjallisuuden päättävät filosofiset tekstit, käsittelevät Omia kaikkena olemassa olevana. Mandukya-upanišad jakaa sen kolmeen ääneen, A, U ja M, jotka vastaavat valvetta, unta ja syvää unta, sekä niiden tuolla puolen olevaan äänettömään neljänteen tilaan, jota selitetään usein laulun jälkeiseksi hiljaisuudeksi.

Buddhalaisuus säilytti tavun mantroissa kuten Om mani padme hum, joka on erityisen tärkeä tiibetiläisessä harjoituksessa. Jainalaiset lausuvat sen tiivistettynä tervehdyksenä viidelle kunnioitetulle olennolleen. Unicode koodaa 🕉️:n itsenäiseksi Om-symboliksi, erilleen eri kirjoitusjärjestelmien Om-kirjaimista.