Devanagarin danda

Se päättää proosavirkkeet ja pienemmät säeyksiköt. Danda toimii pisteenä hindin-, marathin- ja sanskritinkielisessä proosassa. Sanskritin runoudessa sama purna viram voi päättää puolisäkeen ilman että virke loppuu, joten katso merkin paikkaa, älä pelkkää viivaa.

Se kehittyi eikä sitä keksitty: varhainen kirjoitus käytti satunnaisesti suoria tai kaarevia yksittäisviivoja, sitten yksin- ja kaksoismerkit vakiintuivat pienempiin ja suurempiin jaksoihin. Tarkoitus oli käytännöllinen: ohjata lukijaa teksteissä, joista saattoi puuttua nykyaikainen välimerkitys ja jopa sanavälit.

Viimeistään 17th century (1600-luvulla) sanskritin- ja marathinkielisten tekstien kuvataan käyttävän yksin- ja kaksoismerkkiä proosavirkkeiden ja runoyksiköiden lopussa. Logiikka pätee yhä: । ja ॥ merkitsevät erikokoisia taukoja.

Miksi hindissä käytetään । eikä .?

Se on alkuperäinen piste, mutta hindissä käytetään myös latinalaisia välimerkkejä. Nykyhindi lainaa vapaasti pilkkuja, kysymysmerkkejä ja joskus pistettä; danda sopii luontevimmin perinteiseen ja muodolliseen tekstiin. Noudata jo käytössä olevaa välimerkitystä.

Yksin- ja kaksoisdandoja esiintyy monissa muinaisesta brahmista polveutuvissa kirjoitusjärjestelmissä – brahmi on useimpien Etelä-Aasian aakkostojen kantamuoto – ja ne merkitsevät fraasien, säkeiden tai jaksojen rajoja. ASCII-merkki | vain näyttää samalta.