Kehystetty p.m.

Se merkitsee iltapäivätunnit 12 tunnin kellossa.

P.m. on lyhenne latinan sanonnasta post meridiem, 'keskipäivän jälkeen', ja se tulee numeron jälkeen: 9㏘ luetaan '9 p.m.'. Japanissa vastaava sana tulee ensin (午後9時, 'kello 9 iltapäivällä'); kehystetty muoto pakkaa englantilaisen järjestyksen yhteen ruutuun.

Kehys ei ole koriste. Itäaasialaisessa ladonnassa jokainen ideogrammi istuu identtisessä neliöruudussa, ja ㏘ sulloo koko lyhenteen yhteen ruutuun – sama kikka kuin yksiköissä kuten ㎞. Sen pari ㏂ tekee saman a.m.:lle.

Mistä kehys tuli?

Kansallisista merkistöistä, jotka Unicode peri.

Unicoden varhaiset määritelmät sitoivat tämän kehystettyjen lyhenteiden joukon itäaasialaisiin standardeihin – Korean KS C 5601:een ja Taiwanin CNS 11643:een – jotta näissä koodauksissa kirjoitetut asiakirjat voitiin siirtää. Täsmälleen yhden ruudun p.m. tehtiin niitä kiinteän ruudun ruuikkoja varten.

Siksi ㏘ on yhteensopivuusmerkki: se säilyy, jotta vanhat tiedot muuntuvat edelleen molempiin suuntiin, kun taas uuden tekstin odotetaan käyttävän tavallisia kirjaimia p.m.

Miksi ㏘ muuttuu p.m.:ksi tai tyhjäksi ruuduksi?

Koska ohjelmisto joko purkaa sen tai ei osaa piirtää sitä.

Osa ohjelmistoista ajaa yhteensopivuusnormalisointia (NFKC tai NFKD) -nimistä siistiä, joka purkaa jokaisen kehystetyn merkin tavalliseksi tekstiksi: yhdestä ㏘:stä tulee neljä merkkiä p.m. Siksi se voi 'muuttua', kun liität sen lomakkeeseen, hakukenttään tai tietokantaan.

Ja missä fontilta puuttuu sen glyfi, ㏘ voi näkyä tyhjänä neliönä □ tai yliviivattuna ruutuna. Merkissä ei ole vikaa – fontti vain ei kata sitä.