Tangutin osa 696

Sen tehtävä on rakenteellinen, ei sanallinen. Unicode käsittelee Tangut-osia rakennuspalikoina, joiden avulla suurempia Tangut-merkkejä indeksoidaan ja analysoidaan. Niitä käytetään myös ideografisissa kuvausjaksoissa (IDS), jotka näyttävät, miten kirjoitettu merkki rakentuu. Osan numero ilmaisee rakennusosan; se ei anna sille kiinteää suomenkielistä käännöstä.

Läntisen Xia-valtion Tangut-kirjoitus otettiin käyttöön noin vuosina 1036–1037 keisari Li Yuanhaon aikana; Yeli Renrong liitetään sen kehittämiseen. Vanhin säilynyt Tangut-asiakirja on virallinen viesti vuodelta 1072. Kirjoitusta käytettiin valtion asioihin ja käännöksiin; oma kirjoitusjärjestelmä ilmaisi myös poliittista ja kulttuurista itsenäisyyttä.

Khara-Khoton käsikirjoitukset 1100-luvulta ja 1200-luvun alusta säilyttävät buddhalaisia tekstejä, kiinalaisten teosten käännöksiä, lakitekstejä ja muuta Tangut-kielistä kirjoitusta. Uusin tunnettu Tangut-kaiverrus on vuodelta 1502. Unicode käyttää tällaisia osia merkkien rakenteen indeksointiin ja kuvaamiseen, ei keskiaikaisen lukutavan ilmoittamiseen.

Mihin Tangut-kirjoitus liittyy?

Yhteydet koskevat kirjoitusjärjestelmää, eivät tätä yksittäistä osaa. Tangut-kirjoitus sai vaikutteita kiinalaisen kirjoituksen ulkoasusta ja joistakin merkkien muodostamisen periaatteista, mutta on erillinen järjestelmä. Khitan-kirjoituksen vaikutusta on ehdotettu, mutta asia on kiistanalainen: erään tutkimuksen mukaan se saattoi olla esikuva, mutta läheistä rakenteellista yhteyttä ei löytynyt. Kumpikaan yhteys ei tee 𘪷:stä kiinalaista tai khitanilaista merkkiä.