Variantinvalitsin-107

Sen tarkoitus on valita edeltävälle merkille määritelty muoto. Glyyfi on muoto, jonka fontti piirtää merkille. Varianttijonossa valitsin tulee heti perusmerkin jälkeen, ja vaikutusta on vain yhdistelmällä, joka löytyy Unicode-standardin virallisista luetteloista.

Numero 107 ei koodaa tiettyä ulkoasua, kokoa tai tyyliä. Jokaisella perusmerkin ja valitsimen yhdistelmällä on oma määritelty vaikutuksensa, joten pelkästä valitsimen numerosta ei voi päätellä muotoa.

Miksi valitsinperhe luotiin?

Sen avulla tavallinen teksti voi säilyttää merkin tietyn muodon. Muotoillussa asiakirjassa fontti voi valita merkin ulkoasun; tavallinen teksti sisältää merkit mutta ei tällaisia tyylimäärityksiä. Variantinvalitsin säilyttää perusmerkin ja merkitsee tarvittaessa määritellyn variantin.

Unicode-työasiakirjassa, joka on päivätty 2000-08-15, kerrotaan, että Unicode 3.1.1:ssä oli jo kolme mongolialaista variantinvalitsinta ja että 256 muuta oli hyväksytty toimitettavaksi ISO/IEC WG2:lle, kansainväliselle merkkikoodauksen standardointiryhmälle. VS107:n sisältävä lisäalue lisättiin standardiin huhtikuussa 2003.

Ehdotus muuttui ennen standardin vahvistamista: U+FE00–U+FE0F jäi yleiseksi valitsinjaksoksi, kun taas U+E0100–U+E01EF:stä tuli rekisteröityjen Han-merkkien ideografisten varianttien oma jakso. Han-merkit ovat kiinalaisia merkkejä, joita käytetään myös japanin ja korean kirjoituksessa; niiden variantit on kirjattu Ideographic Variation Databaseen (IVD). Mongolialaisessa kirjoituksessa on omat vapaat valitsimensa, kuten U+180B–U+180D ja U+180F.