Variantinvalitsin 73

Variantinvalitsin voi pyytää tiettyä glyyfiä perusmerkin jälkeen.

Ideografinen muunnelmajono (IVS) muodostuu perusmerkistä, jota seuraa heti valitsin. Rekisteröidyssä parissa valitsin ohjaa sitä tukevan fontin käyttämään tiettyä merkkimuotoa muuttamatta merkin identiteettiä. VS73:lla ei ole itsenäistä lukutapaa. Jos editori tukee Unicode-merkkien syöttämistä heksadesimaalilukuina, syötettävä arvo on E0138; komento riippuu editorista.

Alkuperäinen ongelma oli merkkimuodon säilyttäminen tavallisessa tekstissä, mihin pelkkä fontin valinta ei riittänyt. Unicode-ehdotus, päivätty 2000-08-15, kuvasi näkymättömiä valitsimia, jotka toimivat määrättyjen perusmerkkien jälkeen. Myöhempi Ideographic Variation Database (IVD) antoi CJK-merkkikokoelmille (kiinalaisille, japanilaisille ja korealaisille) mahdollisuuden rekisteröidä alueellisia, julkaisu-, viranomais- ja tutkimustarpeita palvelevia muotoja. Adobe-Japan1, japanilainen fonttien merkkikokoelma, rekisteröitiin IVD:hen 2007-12-14.

Miksi variantinvalitsin 73 katoaa?

Valitsimilla ei ole omaa näkyvää merkkiä.

Jos perusmerkin ja valitsimen paria ei tueta tai sitä ei ole määritetty, perusmerkki näkyy yleensä aivan kuin se olisi yksin; valitsin ei lisää näkyvää merkkiä.

Fontit voivat luetella tukemansa parit OpenType Format 14 -merkkikarttataulukossa, joka sisältää perusmerkin ja valitsimen yhdistelmät. Jos sovellus tai fontti ei tue paria, pyydetty merkkimuoto ei ehkä näy.

Älä anna VS73:lle omaa merkitystä

Järjestelmien välillä toimivan merkkimuunnelman on kuuluttava Unicode-standardin määrittelemään tai rekisteröimään jonoon. VS73:n lisääminen mielivaltaisen merkin perään ei luo luotettavaa omaa tyylikoodia; toinen sovellus voi sivuuttaa parin.

Käytä dokumentoitua jonoa, kun tekstissä tarvitaan tietty merkkimuoto. Oma käytäntö vaatii erillisen tiedostomuodon, jonka molemmat osapuolet ymmärtävät.