Jesidiläinen sananjakomerkki

Se merkitsee rivin lopussa jakautuvaa sanaa. Nykyinen jesidiläinen oikeinkirjoitus käyttää sitä vain tähän tarkoitukseen, ei sanan osien välissä.

Merkki esiintyy kahden teoksen klassisissa jesidiläisissä käsikirjoituksissa: Maṣḥafā Reš (”Musta käärö”) ja Ktébī Jelwa (”Ilmestysten kirja”). Anastase Marie Al-Karmalin vuonna 1911 julkaisema laitos teki käsikirjoitukset tunnetummiksi. Ehdotetut ajoitukset ulottuvat 1100–1400-luvuille; myös myöhempää, ehkä 1800-luvun alkuperää on ehdotettu. Alkuperäisten käsikirjoitusten arvellaan kadonneen.

Miten jesidiläinen sananjak merkki kirjoitetaan?

Sen voi syöttää Unicodea tukevalla näppäimistöllä tai työkalulla. Näppäinyhdistelmä riippuu käyttöjärjestelmästä ja syöttötavasta; yleispätevää pikanäppäintä ei ole.

Klassisissa käsikirjoituksissa merkki voi olla rivin viimeisen kirjaimen yläpuolella. Se on silti itsenäinen välimerkki, ei kirjaimeen liittyvä yhdistyvä tarke; jesidiläinen fontti määrittää sen sijainnin ja ulkoasun.

Voiko merkki olla nykyisen jesidiläisen sanan sisällä?

Ei. Nykyisessä oikeinkirjoituksessa se kuuluu vain rivin lopun sananjakoon.

Vuonna 2013 Georgian jesidien hengellinen neuvosto elvytti kirjoitusjärjestelmän rukouksia, uskonnollisia kirjoja, virallisia kirjelomakkeita ja heraldista käyttöä varten; asiantuntijat mukauttivat sen nykyiseen kurmanjiin. Kirjoitusjärjestelmällä on historiallisia yhteyksiä persialais-arabialaiseen perinteeseen (persian kieleen mukautettuun arabialaiseen kirjoitukseen), ja siinä käytetään myös arabialaisia pilkku-, puolipiste- ja kysymysmerkkikäytäntöjä.