Kuutiojuuri

Se etsii luvun, jonka kolmas potenssi on yhtä suuri kuin sitä seuraava arvo. Esimerkiksi ∛27 = 3, koska 3³ = 27, ja ∛(−8) = −2, koska (−2)³ = −8.

Nykyinen juurimerkintä kehittyi vuosisatojen kuluessa. Vuonna 1220 Leonardo Pisalainen käytti halkaistua isoa R-kirjainta neliöjuurille; noin vuonna 1480 dresdeniläinen käsikirjoitus merkitsi kuutiojuurta kolmella pisteellä. Vuonna 1525 Christoff Rudolff otti käyttöön juurimerkin ilman yläviivaa ja muokkasi sen muotoa korkeammille juurille. Albert Girard ehdotti vuonna 1629 juuriluvun 3 asettamista merkin aukkoon, ja René Descartes lisäsi vaakasuoran yläviivan vuonna 1637.

Miten ∛ kirjoitetaan ja muotoillaan?

Yhteensopivissa kaavaeditoreissa komento \cbrt tai \root 3\of(...) luo laajenevan juurirakenteen.

Tavallisessa tekstissä ∛ on yksittäinen, venymätön merkki, jonka yläviiva ei ulotu numeroiden ylitse. Kun kirjoitat useampitermisiä lausekkeita tekstinä, ne kannattaa sulkea kaarisulkeisiin, kuten ∛(x + 1), jotta juuren alaosa erottuu selvästi.