Kyrillinen pieni pe alaindeksissä

Se on kyrillinen pe erillisenä alaindeksimerkkinä. Kyrillistä kirjaimistoa käytetään muun muassa bulgariassa, venäjässä, ukrainassa ja serbiassa; tavallinen pieni pe on п. Joissakin transkriptiojärjestelmissä yläindeksit osoittavat ääntämisen yksityiskohtia ja alaindeksit fonologisia ryhmiä. Arkifoneemi on merkintä äänteille, joiden välinen ero häviää tietyissä asemissa. Nämä ovat käytäntöjä, eivät yleispätevä koodi, joten merkinnän tulkinta selviää transkription selitteestä.

Alaindeksimerkintöjä käytettiin jo ennen digitaalista tekstiä. Serbialainen kielentutkija Aleksandar Belić käytti vuonna 1905 ylä- ja alaindeksejä osoittamaan vokaaliarvojen vahvempia ja heikompia muotoja. Vuonna 2007 julkaistussa bulgarialaisten murteiden tutkimuksessa alaindeksin pe esiintyy ryhmässä, johon kuuluvat п, п’, б ja б’; heittomerkki osoittaa palatalisaatiota eli kielen nostamista kohti kitalakea. Vanhimmat tunnetut kyrilliset kirjalliset lähteet ovat 900-luvun muinaiskirkkoslaavilaisia käsikirjoituksia, paljon tätä transkriptiomerkkiä vanhempia. Vuoden 2021 Unicode-ehdotuksessa pyydettiin erillisiä muunninmerkkejä, koska sijainti voi erottaa merkityksiä ja kirjaimiin voidaan lisätä tarkemerkkejä.