Jaavalainen e-kirjain

Se merkitsee itsenäistä e-vokaalia. Useimpien jaavalaisten konsonanttikirjainten perään kuuluu oletusvokaali; ꦌ merkitsee e:n ilman konsonanttia. Se kuuluu aksara swaraan eli itsenäisten vokaalikirjainten ryhmään. Nykyjaavassa ne voivat erottaa erisnimet ja vierassanat tavallisista sanoista. E-merkki ꦺ, jota kutsutaan talingiksi, liitetään konsonanttiin.

Kaiverrukset osoittavat, että muinaisjaavaa kirjoitettiin Keski-Jaavalla vuosina 743 CE ja 787 CE. Nämä vuosiluvut dokumentoivat vanhaa, kawiin liittyvää kirjoitusperinnettä, eivät juuri tämän nykykirjaimen säilynyttä esimerkkiä.

Miten jaavalainen kirjoitus muuttui?

Jaavalainen kirjoitus kehittyi kawista kirjoitusperinteessä, joka juontuu pallavan kautta brahmiin. Sillä kirjoitettiin uskonnollisia tekstejä, lakeja, sankarikertomuksia sekä moraalisia ja historiallisia opetuksia. Kawi vaihtui jaavalaiseen kirjoitukseen 1300- ja 1400-lukujen välillä, ja jaavalaista kirjoitusta käytettiin arjessa 1400-luvulta 1900-luvun alkuun.

Vuonna 1928 indonesiasta tuli Indonesian kansalliskieli; jaavalainen kirjoitus pysyi käytössä Jaavalla noin vuoteen 1945 asti. Latinalaisen kirjoituksen levitessä sen arkikäyttö väheni, mutta ꦌ säilytti saman oikeinkirjoitustehtävän.

Jaavalaisella kirjoituksella on kirjoitettu myös sanskritia, sundaa ja sasakia. Balilainen kirjoitus jakaa tämän historian, ja sillä on kirjoitettu myös kawia. Historiallinen yhteys ei tee ꦌ:stä balilaista kirjainta.