Hyllymäinen tarkekirjain

UPA:n hyllymerkki yhdistää sananloppuisen konsonantin seuraavaan sanaan. UPA eli uralilainen foneettinen aakkosto on järjestelmä, jolla merkitään puheäänteitä uralilaisten kielten, kuten suomen ja viron, tutkimuksessa. UPA-lähteet rinnastavat tämän yhdistämistehtävän kansainvälisen foneettisen aakkoston (IPA) erilliseen alamerkkiin ‿. Transkriptiosta riippuen yhteys voi osoittaa osittaista assimilaatiota — äänteen lähentymistä viereiseen äänteeseen — tai pitkää konsonanttia.

UPA-merkintätapa oli käytössä ennen IPA:n laajempaa leviämistä. Historialähteet ajoittavat suomalaisen kielentutkijan E. N. Setälän ensimmäisen UPA-ehdotuksen vuoteen 1901; Suomen kielten tutkimuslaitos Kotus ajoittaa alkuperäisen ehdotuksen vuoteen 1902. Vuoden 2002 Unicode-ehdotus dokumentoi merkin digitalisoinnin, ei sen alkuperää; esimerkkihakemisto viittaa Kettusen vuoden 1938 työhön sekä Sovijärven ja Peltolan vuoden 1977 työhön.

UPA:ssa avoin hylly ˾ tarkoittaa konsonanttia, joka päättyy ilman loppuvapautusta. Vuoden 2015 artikkeli bella coola -kielestä käyttää samannäköistä merkkiä klitiikin rajalla: se merkitsee lyhyen kieliopillisen aineksen rajaa, kun aines liittyy naapurisanan yhteyteen. Artikkelin merkintätapa poikkeaa UPA:sta.

Miten hyllymerkki kirjoitetaan?

Toistuvaan UPA-kirjoittamiseen sopii oma näppäimistöasettelu. Vuonna 2014 arkistoitu Windowsin UPA-asettelu kuvasi monivaiheisen syöttötavan; toisessa UPA-lähteessä tälle merkille annetaan kaksivaiheinen muunnosnäppäinyhdistelmä.

IPA:n yhdistyvä käännetty alasilta ◌̺ voi näyttää samankaltaiselta, mutta se merkitsee kielenkärjellä tuotettua äännettä; se ei korvaa tätä itsenäistä UPA-merkkiä.