Pieni b-modifiointikirjain

UPA:ssa se merkitsee hyvin lyhyttä b:n kaltaista äännettä.

Uralilainen foneettinen aakkosto eli UPA käyttää yläasentoon sijoitettuja kirjaimia hyvin lyhyille äänteille. Eemil Nestor Setälä julkaisi järjestelmän vuonna 1901 uralilaisten kielten kirjaamiseen ja vanhempien muotojen rekonstruointiin kirjallisten lähteiden perusteella. Vuosi liittyy järjestelmän historiaan, ei välttämättä juuri tämän merkin alkuperään.

Kansainvälinen foneettinen aakkosto (IPA) on toinen litterointijärjestelmä; sen ensimmäinen taulukko julkaistiin vuonna 1888. Yläasennon merkeillä on ollut erilaisia tehtäviä: vuoden 1930 IPA-taulukossa yläasennon s merkitsi s:n kaltaista äännettä, kun taas vuoden 2020 ehdotuksessa monet kielitieteellisissä teksteissä käytetyt yläasennon kirjaimet kuvattiin merkityksellisiksi muuntimiksi. Tulkinta perustuu merkintätapaan, ei pelkkään korkeuteen.

Onko ᵇ sama kuin yläindeksiin muotoiltu b?

Ei. Se on erillinen merkki, jolla on foneettinen tehtävä.

Unicode koodaa ᵇ:n väliä vieväksi muunninmerkiksi. Yläindeksimuotoilu nostaa tavallisen b:n vain ulkoasultaan; se sopii alaviitteisiin tai kaavoihin. Käytä ᵇ:tä, kun merkintätapa antaa sille foneettisen tehtävän.

Kielitieteilijöille suunnattu Unicode-opas vuodelta 2018 sijoittaa ᵇ:n IPA:n vakiomerkkien ulkopuolelle mutta mainitsee kielitieteilijöiden käyttävän sitä käytännössä. Sijainti erottaa kaksi tulkintaa: ᵇʙ merkitsee lyhyttä ilmavirran sulkua ennen toistuvaa huulten värähtelyä; bᴮ merkitsee sulkua, joka vapautuu toistuvaksi värähtelyksi.

Miten kirjoitan merkin ᵇ?

Käytä Unicode-syöttöä tai IPA-näppäimistöä.

Syötä U+1D47 editorisi Unicode-syötöllä tai valitse merkki IPA-näppäimistöltä.

SIL:n tukivastauksessa helmikuulta 2024 b^ mainitaan syötteenä, joka tuottaa merkin ᵇ. Sen näkyvä korkeus ja välistys voivat vaihdella fontin mukaan, mutta koodattu merkki pysyy samana.