Pistekirjoituskuvio 1235

Suomen ja englannin pistekirjoituksessa kyllä, mutta ei kaikkialla. Pistekirjoitus eli braille on kohopisteisiin perustuva kirjoitusjärjestelmä, jota luetaan sormin. Sitä käytetään monissa kielissä, ja saman kuvion lukutapa voi vaihdella. Unicode tallentaa pisteiden paikat, ei yhtä pysyvää käännöstä.

Englannin lyhentämättömässä pistekirjoituksessa sanat kirjoitetaan kirjain kirjaimelta, ja ⠗ vastaa r-kirjainta. Lyhennekirjoituksessa on myös kokonaisten sanojen ja kirjainryhmien merkkejä. Siinä yksinään oleva ⠗ voi tarkoittaa sanaa “rather”, jonka merkityksiä ovat esimerkiksi ”pikemminkin” ja ”melko”. Yksittäinen solu nimessä tai koristeessa ei siis välttämättä muodosta sanaa tai kätke viestiä.

1235 kertoo pisteiden paikat

Tavallisessa kuusipisteisessä solussa on kaksi kolmen paikan pystyriviä. Lukupuolelta katsottuna vasemman rivin paikat numeroidaan ylhäältä alas 1, 2, 3 ja oikean 4, 5, 6. Merkissä ⠗ pisteet ovat paikoissa 1, 2, 3 ja 5; paikat 4 ja 6 ovat tyhjiä.

Numerot ovat paikkojen tunnuksia, eivät ääneen luettava luku. Kuvaus auttaa tunnistamaan kuvion myös silloin, kun fontti näyttää sen epäselvästi.

Miksi pistekirjoitus kehitettiin?

Se teki tunnustelemalla lukemisesta ja kirjoittamisesta käytännöllisempää. Pariisissa käytettiin kohokirjaimilla painettuja kirjoja jo vuonna 1786. Ne olivat kuitenkin kalliita eivätkä tarjonneet sokeille lukijoille kätevää tapaa kirjoittaa omia muistiinpanoja.

Itsekin sokea Louis Braille kehitti pistejärjestelmänsä vuonna 1824 Charles Barbier’n aiemman järjestelmän pohjalta ja julkaisi menetelmänsä vuonna 1829. Pieniä kuusipisteisiä soluja saattoi lukea sormenpäällä ja kirjoittaa tekemällä pisteitä ilman painokirjainten muotojen jäljittelyä.