Devanagarin ssa-kirjain

Sanskritissa ष on sihisevä ääni, joka tuotetaan kaartamalla kielenkärkeä taaksepäin.

Se on soinniton suhuäänne eli konsonantti, jossa ilma virtaa kielen ohi ja sihisee. Kielenkärki kaartuu kohti suulakea. श muodostetaan edempänä, kovaa suulakea lähellä, kun taas स muodostetaan hampaiden lähellä. Suomen š-äänne on vain likimääräinen vertailukohta.

Monissa hindin muodoissa ष äännetään kuten श. Sanskritia luettaessa kielen asennon ero säilytetään. Sanan kieli antaa vihjeen: kirjaimet voivat pysyä kirjoituksessa erilaisina, vaikka hindin puhuja ääntäisi ne samalla tavalla.

Miten ष, श ja स eroavat toisistaan?

Sanskritissa ne erottaa paikka, jossa kieli muodostaa kunkin äänteen.

श on palataalinen eli muodostuu kovan suulaen lähellä; ष on retrofleksinen, ja kieli kaartuu taaksepäin; स on dentaalinen eli muodostuu hampaiden lähellä. Latinankielisen sanskrittranslitteraation pisteet ś:n ja ṣ:n alla merkitsevät eri äänteitä.

Sanskritin sandhissa vierekkäiset äänteet vaikuttavat toisiinsa. s voi muuttua ṣ:ksi k:n, r:n tai sanskrittranslitteraatiossa a:lla ja ā:lla kirjoitettujen vokaalien jälkeen. Seuraava t voi silloin muuttua retrofleksiseksi ṭ:ksi. Sanskritin sanassa इष्ट (iṣṭa) ष on toisen retrofleksisen konsonantin ट:n edellä.

Mistä ष on peräisin?

Se kehittyi Devanagarin mukana Brahmi-kirjoituksen alueellisista muodoista.

Ashokan ediktit 200-luvulta ennen ajanlaskun alkua kuuluvat varhaisimpiin laajoihin Brahmi-kirjoituksella tehtyihin piirtokirjoituksiin. Brahmilla kirjoitettuja sanskritinkielisiä piirtokirjoituksia tunnetaan 100-luvulta ennen ajanlaskun alkua. Proto-Nagari kehittyi 500-luvun lopulla; 1000-luvulla Devanagari oli jo tärkeä sanskritin kirjoittamisessa.

Devanagari on abugida: konsonanteilla on tavallisesti kirjoittamaton vokaali. Virama-niminen merkki poistaa sen, jolloin konsonantit voivat liittyä yhteen ryhmiksi. Brahmin jälkeläisiin kuuluu monia intialaisia kirjoitusjärjestelmiä. Merkissä क्ष (sanskritin kṣa, syötetään usein muodossa ksha tai ksh) क ja ष yhdistyvät viraman avulla; fontti voi näyttää ligatuurin, puolimuodon tai näkyvän viraman.