Pieni esh-muunnoskirjain

Se merkitsee toissijaista tai hankaavaa š-äänteen kaltaista ääntä. Hankaava ääni syntyy, kun ilma kulkee kapean raon läpi ja sihisee. Konsonantin jälkeen ᶴ voi merkitä tällaista sihisevää loppua, konsonantin š-sävyä tai heikkoa väliin lisättyä š-ääntä. Transkriptiojärjestelmät eroavat toisistaan, joten avain kertoo, mitä merkkiä tässä tarkoitetaan.

Vuonna 2004 julkaistu Unicode-ehdotus viittaa yläindeksi-eshin esimerkkiin Laverin vuoden 1994 fonetiikan työssä. Tavallinen esh ʃ esiintyy Pitmanin ja Ellisin vuoden 1847 foneettisessa aakkostossa. Tämä puheäänten kirjoitusjärjestelmä vaikutti myöhemmin IPA:ssa käytettyihin merkkeihin.

Miksi ᶴ tulee konsonantin jälkeen?

Se voi merkitä pääkonsonanttia seuraavaa, heikompaa ääntä. Yhdistelmässä tᶴ yläindeksimerkki voi osoittaa t-äänteen jälkeen tulevan sihisevän š-kaltaisen lopun. Osa transkriboijista tulkitsee yhdistelmän affrikaataksi: sulkeumalla alkavaksi ääneksi, joka vapautuu hankauksena. Toinen transkription avain voi käyttää ᶴ-merkkiä heikommasta siirtymästä, joten avain ratkaisee tarkan tulkinnan.

Onko ᶴ vain pienempi ʃ?

Ei; se on erillinen foneettinen merkki. Se vie tekstissä oman paikkansa, ja sen yläindeksimuodolla on foneettinen tehtävä. Kyse ei ole vain pienemmäksi muotoillusta ʃ-merkistä. Kirjasimet piirtävät sen eri tavoin; jos kirjasimesta puuttuu sopiva merkki, sen tilalla voi näkyä ruutu tai se voi asettua väärälle korkeudelle.