Tangutin kirjoituksen osa 101

Se on rakenteellinen osa, ei itsenäinen tangutinkielinen sana. Unicode käyttää tangutin osia suurempien tangutin ideogrammien luokitteluun, analysointiin ja kuvailuun. Ideogrammin kuvausjono on merkintätapa, joka näyttää, miten ideogrammi rakentuu; siinä voidaan käyttää tämän kaltaisia osia. Yksinään 𘡤 on viite-elementti, ei käännettävä sana.

Tangutin kirjoitus luotiin vuosina 1036–1037 Länsi-Xian valtiota varten. Vanhin säilynyt esimerkki on vuonna 1072 Guazhoun sotilastarkastajalle lähetetty virallinen asiakirja.

Tangutia käytettiin asiakirjoissa ja opetuksessa, ja myöhemmin sitä esiintyi käännetyissä kirjoissa, painetuissa teksteissä, monumentaalisissa kaiverruksissa ja buddhalaisissa teoksissa. Kirjoitus pysyi käytössä Länsi-Xian kukistumisen jälkeen vuonna 1227; vuodelta 1502 oleva buddhalainen kaiverrus osoittaa, että se säilyi valtiota kauemmin. Digitaalisissa teksteissä tätä osaa käytetään tieteelliseen kuvailuun sekä fontti- ja tekstituen yhteydessä.

Miksi tangutin kirjoitus luotiin?

Se tuki Länsi-Xian hallintoa ja tangutien identiteettiä. Historialliset kuvaukset yhdistävät hankkeen Länsi-Xian ensimmäiseen keisariin Li Yuanhaoon ja virkamieheen Yeli Renrongiin. Vuonna 1037 valtio perusti tangutin ja sinitiläisen (kiinalaisen) kirjoituksen osaston opettamaan molempia järjestelmiä. Tangutia käytettiin virallisissa asiakirjoissa, ja se korosti myös valtion omaa identiteettiä.

Tangutin kirjoitus kehittyi kiinalaisen ja tiibetiläisen kulttuurin vaikutuspiirissä, mutta se oli Länsi-Xian valtion kirjoitus tangutin kielelle. Vuodelta 1190 peräisin oleva tangutinkielinen esipuhe kuvaa tangutin ja kiinalaisen kirjoituksen ulkoisesti erilaisiksi mutta juuriltaan yhteisiksi; se kertoo historiallisesta näkemyksestä, ei todista suoraa polveutumista. Kitanit olivat naapurikansa, jolla oli omat kirjoitusjärjestelmänsä; heidän mahdollisesta vaikutuksestaan kiistellään.