Yhdistyvä päällekkäinen tilde

Se merkitsee lisäkaventumaa pehmeän suulaen tai kurkun suunnalla. Kansainvälinen foneettinen aakkosto (IPA) on puheäänteiden kirjoitusjärjestelmä. Pehmeän suulaen lähellä olevaa kaventumaa kutsutaan velarisaatioksi; syvemmällä kurkussa sitä kutsutaan faryngalisaatioksi. l̴ kuvaa L-äännettä, jossa on tämä lisäkaventuma.

IPA:n arkisto ajoittaa ensimmäisen julkaistun aakkostonsa vuoteen 1888. Vuoden 1926 taulukossa ᵭ ja ᵶ merkitsevät velarisoituja tai faryngalisoituja äänteitä; vuoden 1949 taulukossa on ɫ, IPA:n kirjain velarisoidulle L:lle, sekä muita velarisoituja konsonantteja.

Transkriptioperinteissä on eroja. Vuoden 2003 Unicode-ehdotuksessa amerikanistisen foneettisen merkintätavan kuvataan käyttävän merkkiä samanaikaiseen velaariseen artikulaatioon, kun taas IPA käyttää sitä velarisaatioon tai faryngalisaatioon. Esimerkkeihin kuuluvat arabia, muut seemiläiset kielet ja venäjän transkriptio.

Miksi ̴ siirtyy tai näyttää leijuvan?

Peruskirjain määrittää merkin kiinnityskohdan. Yhdistyvä merkki tulee peruskirjaimen jälkeen, mutta fontti ja tekstinrenderöinti määräävät tarkan sijainnin. Ilman peruskirjainta ̴ voi näkyä yksinään; viitemateriaalien pisteympyrä osoittaa puuttuvan peruskirjaimen paikan.

Koko, muoto ja sijainti voivat vaihdella peruskirjaimen mukaan. Jos merkki asettuu huonosti foneettiseen tekstiin, kokeile foneettiseen merkintään suunniteltua fonttia.

Käytä ˠ- tai ˤ-merkkiä, kun erolla on väliä

ˠ merkitsee velarisaatiota ja ˤ faryngalisaatiota. Vuoden 2003 Unicode-ehdotuksen mukaan erilliset tarkkeet tekevät erosta selvemmän ja helpommin ladottavan; päällekkäinen merkki sopii lähteeseen, jossa sillä on laajempi tulkinta.