Devanagarin ja-kirjain

Se merkitsee konsonanttiäännettä ”j”.

Hindissä yksin luettuna ज sisältää lyhyen ”a”-vokaalin. Vokaalimerkit muuttavat vokaalia: latinalaisin kirjaimin translitteroituna जा on jā, जि ji ja जो jo. Hindissä sanan lopun oletusvokaalia ei yleensä äännetä.

Mistä devanagarin ja tulee?

Kirjoitusjärjestelmä kehittyi vuosisatojen aikana.

Brahmi, varhainen intialainen kirjoitusjärjestelmä, esiintyy keisari Ashokan piirtokirjoituksissa, jotka ovat peräisin kolmannelta vuosisadalta ennen ajanlaskun alkua. Gupta- ja siddhamatrika-kirjoitusjärjestelmien kautta Pohjois-Intian kirjoitus kehittyi nagariksi 900-luvulta alkaen ja myöhemmin devanagariksi. Tämä kuvaa kirjoitusjärjestelmän historiaa, ei nykyisen kirjainmuodon tarkkaa syntyaikaa.

Kirjoitusjärjestelmiä käytettiin kielten merkitsemiseen piirtokirjoituksiin ja kirjoihin. Varhaisissa piirtokirjoituksissa käytettiin prakrit-kieliä; myöhemmissä Pohjois-Intian piirtokirjoituksissa suosittiin sanskritia. Devanagaria käytetään myös hindin, marathin, nepalin ja muiden kielten kirjoittamiseen.

Miksi ज muuttaa muotoaan sanassa?

Devanagarissa joitakin konsonantteja kirjoitetaan yhteen.

Halant eli virama poistaa ज-kirjaimen oletusvokaalin: ज्. Konsonanttien välissä se mahdollistaa niiden yhdistämisen. Fontti ja tekstinmuokkausohjelma ratkaisevat, näkyykö tuloksena yhdistelmämuoto, pienennetty kirjain vai näkyvä halant. ज्ञ yhdistää merkit ज् ja ञ.