Pystysuora vasen valkoinen kulmasulje

Se aloittaa kaksinkertaisten kulmalainausmerkkien parin.

Lue ﹃…﹄ lainauksen alku- ja loppumerkiksi. Japanissa pari voi merkitä sisäkkäistä lainausta tai teoksen nimeä; tavallinen vaakasuora muoto on 『…』. Pystysuorassa kiinalaisessa tekstissä käytetään kulmamerkkejä siellä, missä vaakasuorassa tekstissä on kaarevat lainausmerkit, mutta Taiwanissa ja Manner-Kiinassa merkkien 「」 ja 『』 sisäkkäisjärjestys on päinvastainen.

Miten japanilaiset kulmalainausmerkit kehittyivät?

Ne kehittyivät kahdesta vanhemmasta kirjoitustavasta.

Japanilaiset kulmalainausmerkit eli kagikakko kehittyivät kahdesta perinteestä. 1700-luvulla toinen merkitsi lainattuja tai painotettuja sanoja. Toinen sai alkunsa ioriten-merkistä jōruri-käsikirjoituksissa; jōruri on japanilainen laulettu draamamuoto. Merkki osoitti laulettuja säkeitä ja myöhemmin myös painetun kaunokirjallisuuden vuorosanoja. Meiji-kauden alussa irtokirjakkeet auttoivat yhdistämään muodot. Siitä, milloin lopetusmerkistä tuli vakiintunut, ei ole yksimielisyyttä.

Miksi ﹃ näyttää väärältä muunnoksen jälkeen?

Se on pystysuuntaista tekstiä varten säilynyt vanha muoto.

Unicode suosittelee käyttämään lähdemerkkinä 『 ja jättämään pystysuuntaisen esitystavan asettelun valittavaksi. Yhteensopivuusnormalisointi NFKC muuntaa ﹃-merkin 『-merkiksi. Siksi vaakasuuntainen editori tai muunnosvaihe voi näyttää 『-merkin, kun taas pystysuuntainen asettelu voi näyttää pystymuodon.