Vasen pystysuora kulmasulje

Se aloittaa lainauksen tai repliikin.

Tämä FE41-kulmasulje kuuluu japanilaiseen kagikakko-perinteeseen. Tavallinen japanilainen pari on 「…」; asiayhteyden mukaan merkit voivat rajata myös lainattua katkelmaa, otsikkoa tai korostettua sanaa.

1700-luvulla japanilaisessa painotuotannossa käytettiin sulkeita muistuttavia merkkejä lainausten, viittausten tai korostusten erottamiseen. Toinen perinne tuli ioriten-merkeistä, jotka ilmaisivat lauletun tai resitoidun jakson alun jōrurissa, japanilaisessa musiikillisessa tarinankerronnassa. Edo-kauden loppupuolen fiktiossa vastaavat merkit alkoivat osoittaa vuorosanoja. Kun painaminen siirtyi Edo-kauden jälkeen, Meiji-kauden alussa, puulaatoista irtokirjakkeisiin, perinteet yhdistyivät nykyiseksi kagikakko-merkinnäksi; sulkeva merkki tuli myöhemmin.

Miten ﹁ eroaa merkistä 「?

Se on merkin 「 pystysuuntainen esitysmuoto.

Unicode määrittelee ﹁-merkin merkin 「 pystysuuntaiseksi yhteensopivuusesitykseksi: sillä on oma koodipiste, joka säilyttää avaavan merkin pystymuodon. Tavallisessa japanilaisessa tekstissä käytetään merkkiä 「 ja annetaan pystyladonnan hoitaa esitystapa. Japanilaiset ladontaohjeet sallivat myös kaarevat lainausmerkit vaakatekstissä, jossa kulmikas lopetusmerkki voi näyttää kömpelöltä.

CJK-käytännöt vaihtelevat. Taiwanissa yksinkertainen kulmapari 「」 on usein kaksoisparin 『』 ulkopuolella, vaikka jotkin julkaisut kääntävät järjestyksen. Manner-Kiinassa kaksoispari on ulompana; vaakatekstissä käytetään tavallisesti kaarevia lainausmerkkejä ja pystytekstissä kulmasulkeita.

Entä jos joku lähettää vain merkin ﹁?

Yksinään se on keskeneräinen lainauksen aloitusmerkki.

Ilman lainattuja sanoja tai lopetusmerkkiä se kertoo vain, mistä lainaus alkaisi. Lue ympäröivä teksti ennen kuin päättelet, mitä lainattiin.