Yhdistyvä alapuolinen tilde

IPA:ssa se merkitsee narisevaa ääntä.

Nariseva ääni syntyy, kun äänihuulet – kurkunpään kudos, joka värähtelee ääntä tuotettaessa – ovat tiiviisti yhdessä ja värähtelevät epäsäännöllisesti. Ääni kuulostaa kireältä ja karhealta. Merkki voi muuttaa vokaalia tai soinnillista konsonanttia, kuten merkeissä a̰ ja m̰.

IPA:ssa kirjaimen yläpuolinen tilde merkitsee nasaalisuutta, joten merkin paikka muuttaa lukutapaa.

Mistä kirjaimen alla oleva tilde on peräisin?

Se kehittyi foneettisen transkription merkiksi.

Keskiajalla kirjurit merkitsivät pois jätettyjä kirjaimia tekstin yläpuolisella tildellä ja säästivät näin tilaa. Tämä vanhempi lyhennysmerkki ei osoita kirjaimen alla olevan merkin alkuperää; foneettinen käytäntö on dokumentoitu ainakin vuodesta 1971.

Sama muoto on tarkoittanut eri asioita eri merkintätavoissa. Vuoden 1968 lähteessä samaa alapuolista tildeä käytettiin vokaaleista, jotka tuotetaan kurkkua ahtauttamalla. Vuoden 2022 bakairin kieliopissa alatilteet merkitsevät narisevia vokaaleja, ja ne yhdistetään painotukseen tai turhautumiseen sanamuodoissa, jotka lisäävät merkityksen ”suurempi” tai ”pienempi”.

Miten kirjoitan tilden kirjaimen alle?

Lisää ̰ heti sen muokkaaman kirjaimen perään.

Kirjoita se perusmerkin kanssa, kuten a̰ tai m̰. Merkkijonon alussa sillä ei ole kirjainta, johon se kiinnittyisi, joten sen näyttö on epäluotettava.

Praatin foneettinen editori hyväksyy merkinnän o\~v; foneettisten merkkien LaTeX-paketissa TIPA käytä muotoa \textsubtilde{a} tai \~*a. Fontti määrää, miten alas merkki sijoittuu, etenkin jos kirjaimessa on alapidennys tai sen alla on toinen merkki. Jos siirrät sen kirjaimen yläpuolelle, sen merkitys IPA:ssa muuttuu.