Devanagari-päämerkki

Se aloittaa jainalaisen käsikirjoituksen siunausmerkillä.

Jainalainen käsikirjoitus on käsin kirjoitettu uskonnollinen teksti. Tässä perinteessä 𑬀 on yleensä ensimmäisenä, ennen rukousta tai bhale mīṇḍu -siunauksen muita osia. Bhale mīṇḍu koostuu useasta merkistä. 𑬀 on aloitusosa, ei koko siunaus eikä tavallinen lauseiden erotin.

Tämä merkkiryhmä esiintyy Länsi- ja Keski-Intian piirtokirjoituksissa ja käsikirjoituksissa 1000-luvulta lähtien. 1600-luvulla sen käyttö pohjoisessa devanagarissa oli vähentynyt, mutta se jatkui läntisen ja keskisen Intian jainalaisissa käsikirjoituksissa. Ajankohdat kertovat säilyneistä käyttötodisteista, eivät tarkasta keksimisvuodesta.

Miksi se sekoitetaan kaksoisdandaan?

Ne näyttävät samankaltaisilta, mutta ovat eri merkkejä.

Molemmissa on kaksi pystysuoraa viivaa, mutta 𑬀:ssa on vino jatke ja se aloittaa siunauksen; ॥ on kaksoisdanda. Käsikirjoituksissa voi olla molemmat, joten erota ne toisistaan jäljennöksessä.

Vanhempi devanagari-merkki ꣼ liittyy siddhamiin. Sen tehtävä liittyy siunaukseen, mutta rakenne ja ulkoasu eroavat 𑬀-merkistä.

Mitä 𑬀 tarkoittaa, jos joku lähettää sen yksin?

Lue se aloitusmerkiksi, älä kokonaiseksi siunaukseksi.

Yksinään 𑬀 näyttää siunauskuvion alun; muu merkkijono tai ympäröivä teksti antaa täydemmän tulkinnan. Historiallisessa jäljennöksessä säilytä merkki ja sen naapurimerkit sellaisina kuin ne on kirjoitettu.