Tangut-komponentti 394

Se on lyhenne merkin vasenta puolta osoittavasta merkistä.

Säilyneessä käsinkirjoitetussa kappaleessa, jonka luettelotunnus on ”C”, teoksesta Homofonien ja kirjoituksen meren yhdistetty laitos—Tangut-merkkien rakennetta käsittelevästä hakuteoksesta—𘦉 on lyhyt muoto merkistä 𘊱, joka osoittaa ”vasenta puolta”. Tämä kertoo, miten merkintätapa näyttää osan sijainnin; se ei tee 𘦉:stä tavallista Tangut-kielen sanaa, joka tarkoittaa vasenta.

Unicoden Tangut-komponenttiluettelo auttaa merkkien indeksoinnissa ja analyysissä, mutta tutkijat eivät käytä yhtä yhteistä komponenttijärjestelmää. Siksi yksittäisellä komponentilla ei ole kiinteää käännöstä: tietyssä merkissä se voi ilmaista merkitystä, ääntä tai rakennetta.

Miksi Tangut-kirjoitus luotiin?

Se auttoi valtiota kirjoittamaan kielellään ja kääntämään buddhalaisia tekstejä.

Tangut-kirjoitus, jota kutsutaan myös Xixia-kirjoitukseksi, luotiin Pohjois-Kiinassa sijainneen valtion kielen kirjoittamiseen. Tangut-kirjoituksen varhaisin dokumentoitu vaihe on 1036–1038: sitä käytettiin valtion kirjeenvaihtoon, ja vuonna 1038 komitea aloitti buddhalaisten sutrien kääntämisen Tangut-kielelle. Hanke ilmaisi myös Song-Kiinasta erillistä identiteettiä. Suunnittelijat ammensivat kiinalaisista merkkien muodostamisen periaatteista ja naapurissa sijainneen Kitan-valtion kirjoitusperinteestä; Tangut oli oma kirjoitusjärjestelmänsä, ei kiinalaisia merkkejä toisella kirjasintyypillä.

Käyttö laajeni uskonnollisista kirjoituksista kiinalaisiin teoksiin, joita käännettiin Tangut-kielelle. Niihin kuului kungfutselaisia, sotilasaiheisia, tietosanakirjamaisia ja kirjallisia tekstejä. Tangut-kirjoitusta käytettiin edelleen myöhempien Yuan- ja Ming-kausien yhteisöissä; kaksi vuonna 1502 ajoitettua kivipylvästä, joissa on dhāraṇī-tekstejä eli buddhalaisia rituaalikaavoja, ovat myöhäisimmät tunnetut ajoitettavissa olevat Tangut-aineistot.