Devanagarin fa-kirjain

Nukta-piste merkitsee lainattua /f/-äännettä.

Devanagari-kirjoitusjärjestelmä kehittyi vähitellen: se ilmaantui 600-luvulla ja vakiintui 1200-luvun tienoilla. Kun persiasta tuli 1200-luvun jälkeen tärkeä hallinnon ja kirjallisuuden kieli Pohjois-Intiassa, kirjoittajat lisäsivät devanagari-konsonantin alle nukta-nimisen pisteen merkitäkseen perinteisen äännejärjestelmän ulkopuolisia äänteitä.

फ़ muodostaa parin pisteettömän फ-kirjaimen kanssa; क़, ख़, ग़ ja ज़ käyttävät samaa menetelmää muiden lainattujen konsonanttien merkitsemiseen. Urdussa vastaava /f/-äänne kirjoitetaan persialais-arabialaisen kirjoitusjärjestelmän kirjaimella ف. 1800-luvulla hindi ja urdu ilmaisivat yhä selvemmin erillisiä kirjoitus- ja sanastoperinteitä. Nukta-pisteen säilyttäminen saattoi siksi kertoa myös kirjallisesta yhteydestä persian vaikutteita saaneeseen kirjoitusasuun.

Miksi hindissä kirjoitetaan joskus फ?

Osa hindin puhujista ääntää molemmat äänteet samalla tavalla.

Huolellisessa kirjoitusasussa फ़ merkitsee /f/-äännettä ja फ /ph/-äännettä, mutta ääntäminen vaihtelee. Jotkut ääntävät फ़-kirjaimen /ph/-äänteenä tai käyttävät /f/-äännettä sanoissa, jotka yleensä kirjoitetaan फ-kirjaimella; toiset säilyttävät /f/-äänteen etenkin englantiin tai urduun liittyvissä sanoissa. Piste kertoo tarkoitetun kirjoitusasun, mutta ei takaa, että jokainen ääntää eron.

Nukta-pisteen säilyttäminen tekee lainakirjoitusasusta ja /f/-äänteestä selvän. Arkisessa kirjoittamisessa piste voidaan jättää pois, joten tarkista sana ja asiayhteys ennen kuin korjaat toisen kirjoitusta.