Siddham-kirjain e

Se on itsenäinen kirjain sanskritin e-vokaalille.

Siddhamissa tämä muoto kirjoittaa e:llä alkavan tavun. Konsonantin jälkeen sidonnainen vokaalimerkki ilmaisee saman vokaalin tavun sisällä. Kirjain merkitsee äännettä, ei kokonaista viestiä; mahdollinen buddhalainen merkitys tulee ympäröivästä tekstistä tai rituaalista.

Miksi Siddhamia käytetään Japanissa?

Buddhalainen perinne toi Siddhamin japanilaisiin rituaaleihin.

Siddham kehitettiin alun perin sanskritin kirjoittamiseen. Kiinalaiset buddhalaismunkit tutkivat sitä sekä äänteitä merkitsevänä kirjoitusjärjestelmänä että omana tutkimusalanaan. Hōryū-jin palmunlehtikäsikirjoitus tuotiin Kiinasta Japaniin vuonna 609. Japanilaisen perinteen mukaan Kūkai liittyy Siddham-opetukseen 800-luvun alussa.

Pohjoisintialaisissa piirtokirjoituksissa Siddhamātrikā, jota kutsutaan myös Kuṭilaksi, näkyy tunnistettavana kirjoituksen kehitysvaiheena 500-luvulta noin 900-luvulle. 700-luvulle mennessä rinnalle oli kehittynyt sukulaiskirjoituksia, kuten Śāradā, protobengali/Gauḍī ja Nāgarī. Sanskritin opiskelijat kohtaavat kirjaimen vokaalina; japanilaisessa esoteerisessa buddhalaisuudessa se voi olla osa rituaalista siementavua.

Miksi 𑖊 näyttää erilaiselta eri fonteissa?

Kirjain pysyy samana, vaikka fontit piirtävät sen eri tavoin.

Unicoden Siddham-koodauksessa mallimerkit seuraavat japanilaisia muotoja, mikä heijastaa kirjoitusta ylläpitäneiden buddhalaisten yhteisöjen perinnettä. Muut fontit voivat piirtää 𑖊:n eri tavalla; ulkoasu muuttuu, mutta vokaaliarvo ei.

Ruutu tai tyhjä kohta näytöllä voi tarkoittaa, ettei fontti tai sovellus tue Siddhamia. Sovelluksen on tuettava myös Siddham-merkkien muotoilua ja varafontteja, joten sopiva fontti ei aina ratkaise ongelmaa.